What would you emphasize or think is important …
1) in setting goals for learning something?
2) in warming up and motivating the commitment in learning processes and concrete activities to learn?
3) in choosing proper methods for learning some knowledge, skills, orientations and competences?
4) in giving feedback and affording assessment contexts and procedures for learning?
HAAGA-HELIAn opettajankoulutuksessa työskentely 5-7 jäsenen pienryhmissä on yksi opiskelun kulmakivi. Niiden muodostaminen ja niiden toiminnan tukeminen on opettajankouluttajan tärkeä tehtävä.
Mutta miten muodostaa pienryhmät? Opettajajohtoisesti voidaan määrätä opiskelijat pienryhmiin jonkin kriteerin perusteella, esimerkiksi asuinpaikan, koulutus- ja työalan tai jonkin yhteisen kiinnostuksen pohjalta. Vastakkainen tapa muodostaa pienryhmät on jättää se kokonaan opiskelijoiden vastuulle: opettaja voi esimerkiksi vain todeta, että teillä on tunti aikaa tehdä pienryhmät, palaan tunnin päästä. Näiden ääripäiden välille sijoittuu tapa, jossa opettajat ensin organisoivat aktiviteetteja, joissa opiskelijat voivat tutustua toisiinsa. Sen jälkeen opiskelijoiden täytyy itsenäisesti ilman opettajaohjausta muodostaa tarvittavat pienryhmät.
Millaista menettelytapaa suosisit? Tuleeko mieleesi muita tapoja kuin yllämainitut?
***
One corner stone of HAAGA-HELIA teacher education is working in teams of 5-7 students. The formation of teams and support of them is a key task of a teacher educator.
How to form teams? By a teacher-centred manner students can be commanded in teams according to some criteria, e.g. living region, field of education and work or some shared interest. The opposite way in constructing teams is to leave the responsibility of it for students alone. A teacher can say before leaving a student group that students have to form teams in an hour, and s/he´ll be then back and see the teams they´ve done.
Between these two extremes there is a manner, in which teachers first organise for students activities to become familiar with each other, and then students have independently without teachers´ guidance to construct the teams needed.
What procedure would you prefer? Can you imagine some other ways to design teams for studying and learning?
Olen parina päivänä lukenut opettajaopiskelijoiden tekemiä organisaatioiden verkostoanalyysejä (aineistoinaan kyselyt, haastattelut ja kirjalliset lähteet). Keskeinen analyysihavainto on, että organisaatioiden sisällä sekä formaaliset että informaaliset verkostot ovat tärkeitä, mutta informaalisten verkostojen konkreettista luonnetta ja toimivuutta ei tunneta. Niiden rooli kuitenkin pitäisi ymmärtää, ts. informaalit verkostot (kahvihuoneissa syntyvät tms.) saattavat olla jopa merkittävämpiä kuin formaalit (eli viralliset) suhteet, yhteydet ja rakenteet. Samalla tässä ihmettelen, mikä ero on (formaaleilla ja informaaleilla) organisaatiorakenteilla ja verkostostruktuureilla. Tai että mikä niiden suhde toisiinsa on. Vai onko niin, että formaali onkin organisaatiorakennetta ja informaali liukuu jo verkostorakenteeksi?
Organisaatioiden sisäisiä verkostaja ja niiden toimivuutta tarkasteltaessa on myös erotettava organisaatio ja yhteisö toisistaan. Organisaatio liittyy formaaleihin yhteistyö- ja valtasuhteisiin, kun taas yhteisö ja yhteisöllisyys liittyvät informaaleihin vuorovaikutussuhteisiin. Kun informaaleja verkostoja hahmotetaan yhteisöjen ja yhteisöllisyyden kautta, on syytä kiinnittää huomiota sekä yksilöllisiin ja yhteisiin tunteisiin, vuorovaikutuksen määrään ja laatuun sekä johtajuuteen. Viimeksi mainittu on vallankäytön yhteisöllistä kokonaisuutta, ei niinkään yksilöiden (johtajien) valtatekoja.
Toinen tekijä, jonka avulla mielestäni voidaan tarkemmin hahmottaa formaaleja ja informaaleja verkostoja, on sijoittaa verkosto erilaisten yhteenliittymien jatkumoon, ja siten yrittää tavoittaa sen omaa luonnetta. Sijoitusehdotus alla.
****
I´ve during two days red network analyses of organizations made by teacher students. The analyses are based on the questionnaire and interview materials and on the relevant literature. A key finding in analyses seems to be that both informal and formal networks inside organizations are very important, but a concrete character and functionality of informal networks are unknown or they are not understood by people in organizations. However, their role should be understood, i.e. informal networks (e.g. the one´s, which awake in coffee rooms) may be even more remarkable than formal relations, connections and structures. At the same time I´m reflecting, what is the difference between (formal and informal) organization and network structures. Or what is their mutual relationship? Or is it so that ”a formal” is an organization structure and ”an informal” already glides in a network structure?
When examining internal networks of organizations and their functionality it also has to differentiate an organization and a community from each other. The organization is connected with formal collaboration and power relations, while the community and communality are connected with informal interaction relationships. When informal networks are viewed through communities and a communality, it is important to draw attention in individual and shared emotions, in an amount and a quality of interaction, and in a leadership. The latter is a communital entity of a use of power, not so much a power act of individuals (leaders).
An another factor, by which formal and informal networks can be examined more exactly, is to locate a network in the continuum of different kinds of gatherings of people, and to try to reach the real character of a network by it. A suggestion below.
Ammatillisen opettajakoulutuksen kasvatustieteellisissä perusopinnoissa tarkastellaan keskeisiä käsitteitä mm. Tightin kirjan perusteella. Hakeakseni henkilökohtaista kosketusta aiheeseen, piirtelin Tuulion rantapatiolla käsiteryppäitä, jotka tuntuivat merkityksellisiltä.
Kun puhutaan opetuksesta olennainen triadi on kasvatus-opetus-ohjaus. Kasvatus kytkee opetustapahtuman yleiseen yksilölliseen ja yhteisölliseen kasvuun. Opetus on tavoitteellisesti orientoitunutta tekemistä, joka kohdistuu (pitäisi kohdistua) toisten ihmisten oppimiseen. Ohjauksessa painotetaan oppijoista tekeytyvän oppimisen tukemista.
Opetuksella tavoitellaan oppimista, mutta tavallaan oppiminen kuitenkin on opetuksesta riippumaton tapahtuma. Kasvatus-opetus-ohjaus -triadin rinnalla onkin tärkeää tarkastella kasvun, kehityksen ja oppimisen kolminaisuutta. Kasvu on jotakin luonnonvoimaista, “evolutiivista” ja kaikkiallista, johon voi vahvistaen tai ehkäisten osallistua. Kehitys on kasvuun verrattuna fokusoituneempaa sekä tilanteisiin ja ympäristöihin sitoutuneempaa. Kasvun ja kehityksen (vaiheiden) rajat ovat kuitenkin häilyviä ja vaikeasti määriteltäviä. Oppiminen on aina läsnä ja se on hyvin konkreettista, vaikka sitä onkin vaikea “juuri sillä hetkellä” nimetä. Oppinen on samanaikaisesti yksilöllistä, sosiaalista ja verkostollista.
***
In basic studies in pedagogy of vocational teacher education in Haaga-Helia key concepts are examined e.g. using Tight´s book. To get a personal touch into these concepts I sat in Tuulio patio and drew concept figures, which seemed meaningful for me.
When speaking about instruction a basic triad is education-teaching-guidance counseling. Education connects teaching events in general growth of individuals, groups and networks. Teaching is goal-oriented activity targeted in learning of others. In guidance counseling the emphasis is in supporting of independent and emergent learning of learners.
Aims of instruction are (or should be) in learning, but at he same time the learning itself is an autonomous phenomenon and separate of certain teaching endeavors. Alongside the education-teaching-guidance counseling triad it is also important to explore concepts of growth, development and learning. Growth is something “evolutionary” and overall, which still can be cherished by people. Compared with growth development is more focused and contextual. Boundaries of growth and development (phases) are of course lively and difficult to define. Learning is an event always present, and it is also very concrete although it is often hard to name it as something. The learning is simultaneously individual, social and network-like.
Kun valmistelin uuden opiskelijaopettajaryhmän 1. lähitapaamista, jouduin miettimään mitä tarkoitammekaan ammatillisilla prosesseilla. Huomatessani sanaparin opetussuunnitelmassamme, olin aluksi ihan ymmälläni.
Tovin tuumailtuani päätin selittää “ammatilliset prosessit” itselleni siten, että kyse on kolmesta sisältökokonaisuudesta ja tapahtumaketjusta:
1. Konkreettisista taidoista eri ammatti- ja työaloilla (sosiaali- ja terveysala, tekniikka jne.) sekä niiden kehittymisestä ja ylläpitämisestä.
2. Työpaikoista ja laajemmin työelämästä ja niissä tapahtuvista muutoksista sekä niiden tiedostamisesta ja ymmärtämisestä.
3. Edellä mainittujen alla tapahtuvasta ammatillisen identiteetin muotoutumisesta ja kehittymisestä.
Ammatilliset prosessit siis liittyvät em. kolmeen, ja opettajankoulutuksessa yritämme tukea opiskelijoitamme ammatillisten prosessien ohjaukseen liittyvän osaamisen kehittymisessä? Henkilökohtaisesti pörrään myös sen kanssa, mitä ammatilliset prosessit ovat nykyaikaisessa fyysis-sosiaalis-virtuaalisessa todellisuudessa.
*****
When i prepared myself for the first contact day of a new student teacher group, i found myself reflecting that what do we mean by “vocational processes”. When i noticed the two words in our curriculum, i was first a bit confused.
After thinking a while i decided to explain “vocational processes” for me so that when speaking of them the question is about three entities of contents and events:
1. concrete skills in different fields of professions and work (social and health care, technology etc.), and the development and maintenance of them.
2. Workplaces and work life in general, and an awareness and understanding of changes in them.
3. In the background of the two before mentioned there is a professional identity, and the formation and development of it.
The vocational processes are connected with these three content/event entities, and in vocational teacher education we try support our students in a development of the competence of guidance counseling related to vocational processes. Personally i also buzz with the question what are vocational processes in a modern physical-social-virtual reality.
Eilen palkkatyöni yhdeksi keskiöksi varmistui seminaarin suunnittelu ja valmistelu (ja lopulta toteuttaminen) marraskuun 20. päivänä kuluvana vuonna. Livepaikkana HAAGA-HELIA Pasilassa.
Kollega Kari Kekkosen inspiroimana seminaarin teemaksi on sovittu “Rajaton oppiminen”. Innostaa ihan tosissaan – pitkästä aikaa tuntuu niin kuin olisi näkemässä ja kokemassa jotain flowta :-). Heräsin aamuyöstä, enkä pystynyt estämään mielessä pyörivää ideointia. Tällaista oli liikkeellä.
Ensinnäkin “rajaton oppiminen” liittyy rajattomuuteen oppilaitosten, oppilaitosten ja työelämän, julkisten toimijoiden ja kansalaisten, opettajien ja opiskelijoiden, oppijoiden ja kunhan-vaan-puuhailijoiden, yksilöiden ja yhteisöjen/verkostojen jne. , ammatin ja ihmisenä olemisen, tiedon ja taidon, havaitsemisen, tietämisen ja tekemisen, kasvokkaisen ja virtuaalisen, tekstillisen ja multimediaalisen … välillä. Mihin vielä – ehdota lisää rajattoman oppimisen konteksteja!
Fyysis-sosiaalinen seminaari on siis 20.11.2009, mutta sitä edeltää verkkokehkeyttäminen (blogi, wiki, verkkoyhteisö …?). Ennakoivaa työskentelyä myös resurssoidaan (moderaattoreita, asiantuntijoita yms.). Ja 20.11. jälkeen vielä jatketaan verkossa.
Irl-tapahtumassa asiantuntijaesitys (videoluentona?). Ikään kuin key note speaker (ihminen/ihmisiä jo mietinnässä, onko ehdotuksia?). Semma striimataan ja siihen voi osallistua myös etänä – ACP:llä (Connect Pro). Back channelit tietty twitteriin, jaikuun/qaikuun tms. , Esitysten lisäksi toiminnallista, keskustelua, pienryhmiä – mitä ja miten nyt keksitäänkään. Niistä vois ottaa paloja qikiin tms. …
Siis monenlaista peräkkäin ja yhtäaikaa. Hallitusti! Tuu mukaan ideoimaan ja toteuttamaan.
Työni puolesta virallinen suunnittelu ja valmistelu alkaa nyt. Foorumit tarkentuvat vähitellen; kerron niistä sitten.
Kokoonnutaan virpen (opekorkeitten virtuaalipedagogiikkahankkeitten) koordinaattoreiden kanssa Tampereella. Yksi keskeinen aihe on ollut harakka (entinen varis 🙂 ). Harakassa on kyse jostakin opekorkeitten yhteisestä verkossa tapahtuvasta (sinne organisoidusta) opettajien pedagogisesta opiskelusta. Aika monet meistä totesivat, että on aika vaikeaa saada eri opekorkeitten opettajien keskuudessa vahvasti liikkeelle yhteistä opetusta (jokin vastustus?). Ehkä kuitenkin aluksi voisi lähteä liikkeelle jostakin opintojaksosta, tai jostakin opintojakson osasta. Puhuttiin myös, että esimerkiksi ohjaus voisi olla yhteinen teema, joka jotenkin nousisi yhteiseksi verkkotoiminnaksi … tai sosiaalinen media opettajakoulutuksessa, tai opettajana mediamaailmassa, tai opettajien kytkentä harjoittelun ohjaukseen, tai …Mutta mikä voisi opekorkeitten kanssa olla virtuaalisesti yhteistä (tai ainakin jaettua), miten toimittaisiin virtuaalisesti yhdessä? Miten yhteistoiminta organisoituisi sosiaalisen median välineillä jne. Syntyisiköhän tästä keskustelua? Yksi työskentelypaikka!