Merkkijäljittäminen eli stigmergy tarkoittaa toimintaa, jossa merkki viittaa jälkiin tai merkkeihin (tekstejä, kuvia, koodeja jne.) ja jäljittäminen sekä jälkien jättämistä (jäljittämistä) että niiden etsimistä ja hakemista (jäljittämistä).
Merkkijäljittävä(ssä) oppimistila(ssa)
– edellyttää osallistujamassaa (25-n osallistujaa),
– tuotetuilla jäljillä/merkeillä (teoilla, vaikutuksilla) on olennainen asema,
– on riippuvainen yhteistoiminnallisesta lokista (teknologiaa käyttävästä, historiallisesta, päivittyvästä dokumentaatiosta),
– on esimerkiksi wiki (paras esimerkki?),
– keskusteluun perustuva sosiaalinen neuvottelu on taustalla,
– keskustelu liittyy työstettävään sisältöön,
– osallistuminen on mahdollista (tavallista) myös ilman keskustelua tekojen ja luovien tuotosten kautta,
– tekemiseen ei tarvita yhteistä näkemystä aloitteellisuuden laadusta ja määrästä eikä yhteistoimintaan osallistumisen tavoista,
– yksilöt ovat keskeisiä, ja he vaan tulevat mukaan yhteistoimintaan,
– yksilöt voivat muodostaa toisiaan tuntemattomia ryhmittymiä ja verkostoja,
Merkkijäljittävän oppimistilan muodostaa itseorganisoituva virikkeistö, joka tuottaa kokonaisuuden säännönmukaisuuden ja yhteisyyden; se ei ole riippuvainen yksilöllisesti hahmotettavista ja hahmottuvista kokonaisuuksista. Merkkijäljittävä oppimistila “materialisoituu” lokiin.
Merkkijäljittävä oppimistila on ehyt yhteistoiminnallinen alue, joka kehkeytyy useiden yksilö- ja ryhmätekojen implisiittisesti( epäsuorasti?) koordinoivista vaikutuksista. Kyse ei ole esimerkisi perinteisestä “auktoriteettien” yhteiskirjoittamisen tilasta.
