Aatonaattona, palautumista!

On ehtinyt tovi kulua kun olen täällä Opentiellä ollut – henkilökohtaisuus kaukana tai liian lähellä? Nyt: Sauna lämpiää ja fiilis sellainen, että voi katsoa taaksepäin (katsooko silloin myös eteenpäin?).

Tuuliossa: viikko sitten kävi varkaita, nähtiinkin porukka saareen tullessamme – 20 vuotta vanha terassipöytä viety. Tunne on, että minuun/meihin on kajottu.  Vaikea päästä irti – kuinka kauan menee, että Tuulion idylli palaa?

Viimeinen viikko on  mennyt keittiörempassa.  20 vuotta vanha keittiö pannaan kotona uusiksi.  Itse hanslankarina ja oma poika mestarina.  Ylpeä tunne jälkipolven ammattitaidosta, kun huomaa, että “noin se todellakin menee”. Ja myös siitä, että “miten sen teinkään itse” 20 v. sitten – samalla myös nauttien omasta muinaisesta noviisitekemisestään. Parisuhteen kompromissit ovat myös viehkeästi esillä uuden keittiön teossa; hyvä siitä tulee (ylä- ja alakaappien välien laatoituksen kivineliö kertoo – kuva katsottavissa myöhemmin).

Lukuharrastus on ollut parin kuukauden ajan Paul Austerissa (niin kuin jo monesti aiemminkin; nyt enää pari kirjaa lukematta) .   Eka rivit luettuna pokkarista “Yksinäisyyden äärellä” (löytyi kauppareissulla Prismasta). Takana “Man in the dark”.  Sisällissodan Yhdysvaltoihin itselleen tarinoiva vanhus on kuva erityisesti jenkeille, mutta myös meille kaikille siitä, miten me yksilöinä luomme todellisuutta. Oli muuten eka romaani, jonka luin englanniksi ja oli hieno tunne, kun huomasin vain lukevani enkä kääntänyt kieltä – alanko paikoitellen oppia englantia?

(Käyn lisäämässä puita saunan uuniin). Varsinaisen työn rintamalla intoa on antanut opettajuus HAAGA-HELIAn opettajankoulutusohjelman englanninkielisessä koulutuksessa. Nyt parina pääopettaja Davidin vierellä ja 5-7 opiskelijan ryhmä yksilöohjauksineen. Tuntuu hienolta ja haastaa tekemään.

Ja ihan päätyön alueella olen saanut aikaan ammatillisen alueen verkkopedagogiikan kehittämisen hankkeen eka julkaisun kässärin (Puolipilvistä ja kirkastuvaa: ammatillisen verkko-opetuksen kehittäminen).  Kesän ajan vielä hiontaa ja painoon heti elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Toinen  saman hankkeen julkaisu – Ammatillinen verkkopedagogiikka on myös tekeillä – tässä kesän luppopäivinä on tarkoitus kirjoittaa auki varsinainen aihe (taustakäsitteistö ja johdanto sekä teoriatuumailut on jo koossa) – mahdollisimman konkreettisesti; saa nähdä miten onnistun.

Ja kolmas työjuttu on Rajattoman oppimisen  seminaari.  Juuri nyt se on  suvantovaiheessa, mutta alitajunta työstää aiheita “rajattoman oppimisen”  teemojen esille ottamiseen.  Haku semmaosallistumiseen on muuten käynnissä – tuu ihmeessä mukaan. Jos vain voin jotenkin innostaa sinuakin osallistumaan semmaan, niin teen sen. Käsittämättömästi näin tai sitten kysymyksiisi/kommentteihisi reagoiden; tai toisin – sinun tavallasi.

Ylläoleva näyttää raportilta tekemisistä, mutta olkoon niin. Yritän mennä yhteisesti pohdittaviin asioihin tässä myöhemmin.

Huomenna on juhannusaatto ja ylihuomenna Juhannus. Keskikesä. Kyllä tämä on Suomen hienointa luonnonaikaa talvea (syksyä, kevättä) väheksymättä. Vaimo ja Roope (kettuterrierivanhus) tulevat huomenna kimppaan ja sitten otetaan Juhannusta vastaan lankomiehen ja hänen vaimonsa kanssa. Elämä on.

Hyvää kesää ja Juhannusta Sinulle myös!