Viikonlopun sulattelun jälkeen itse ITK-sisällöstä ei nouse mitään erityistä mieleen.  Sen sijaan sometu/vaparetki joukon toiminta jaikuillen puhuttelee.  Tuntui ihmeelliseltä, että oli samaan aikaan useassa teemassa ja foorumissa läsnä – kiitos toisten jaikuviestinnän.  Ja noihin viesteihinhän voi edelleenkin palata – vaikka löytää ne “tärkeät sisällöt”, jotka ovat vielä hakusessa.  Konferenssin reaaliaikaisessa kollektiivisessa seuraamisessa tehtiin ainakin minun kokemuksissani uutta kulttuuria.

Jaikun seminaarikannussa näyttäytyivät ihmiset, jotka olivat jo ennestään virtuaalituttuja.  Ja ITK08-päivien aikana he tulivat kohdalle myös kasvokkain. Toisaalta oli mukava tavata “livenä”, mutta en vieläkään ole varma, haluanko kaikista virtuaalikavereista f2f-tuttuja. Tai oikeastaan yhä vahvemmin tiedän, etten halua. Virtuaalisuus antaa toisenlaista tilaa, ja pidän siitä?

Henkilökohtaisesti olin kiinnostunut mobiilista oppimisesta, ja siihen liittyen osallistuin aiheen workshopiin keskiviikkona 16.4. Huomasin,  että määrittely “oppija on mobiili” oli minulle herättävä. En ole aiemmin osannut ajatella, että olennaista on juuri se, että oppija on liikkeessä. Ja oppija on sekä oppilas/opiskelija että opettaja tms. Siis me kaikki. Me olemme mobiileja. Kysymys suuntautuu oppimiseen liikkeessä, liikkuvaan oppimiseen.  Sitä minun täytää ymmärtää paremmin!

Työpajan porinasta oheinen qik-tallenne, ja myös mun ITK08-kuvia ja  digitarinaesityksen qik-videopätkä.