Katseeni suuntautuu kynään kädessäni, edessäni olevaan kirjoitusvihkoon sekä muistiinpanoihin, joita eilen tein lisensiaatintutkimukseni neljännestä luvusta. Olen aloittamassa kirjoittaa blogitekstiä intentiosta ja intentionaalisuudesta.

Edellä kirjoitettu kertoo ekologisen psykologian näkemyksestä hahmottaa intentioita. Itse asiassa siinä on kuvattu intentioni kirjoittaa blogiteksti. Lyhyessä kuvauksessa ilmaistaan tämän hetkinen tutkiva käyttäytymiseni (muistiinpanojen läpikäynti) ja suorittava käyttäytymiseni (kirjoittamisen aloittaminen). Muistiinpanoni mahdollistavat sisällön hahmottamisen blogitekstille (tarjoumat) ja ajatteleva blogitekstin kirjoittaminen on konkreettinen tutkivan ja suorittavan käyttäytymiseni kokonaisuus, joka tuottaa tämän tekstin, jota nyt luet.

Gibsonilainen intentiokäsitys ymmärtää intention olevan tutkivan (havainnoivan) ja suorittavan (toimivan) käyttäytymisen vuorottelun sisäkkäistymisessä. Intention sisältö on tuo sisäkkäistyvä käyttäytyminen (”aloittelen kirjoittaa”). Intentio ja laajemmin intentionaalisuus on ennen kaikkea kyky. Se kytkeytyy responsiivisuuden (vastakaiuttavuuden) kokonaiskirjoon, johon kuuluvat myös tietäminen (tieto), tunteminen (tunteet), uskominen (uskomukset) sekä kehollinen tekeminen.  Intentiot asuvat sosiomateriaalisen ympäristön ja sen kohtaamisen (responsiivisuuden) systeemisessä prosessissa.  Intentionaalisuus on yksi säie elämänkäytäntöjen (tai elämänmuotojen tai elämismaailmojen jne.) jatkuvassa virrassa.  Ekologinen psykologia maallistaa intentionaalisuuden jostakin sisäisyydestä arkiseen elämäämme.

Lisensiaatintutkimukseni neljäs luku avautuu minulle kiinnostavana tänä päivänä erityisesti sen opetus- ja oppimispohdinnoissa. Toukokuussa 1991 olen tehnyt tutkimuksen, jossa kehitetään  intentionaalisuuskonteksteja opetukseen ja oppimiseen. Hahmotus intentionaalisuuskontekstista sisältää samankaltaisuutta  Dijkin ja Rietveldin taitavan intentionaalisuuden viitekehyksen (the skilled intentionality framework; https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2016.01969/full) kanssa.

Lisensiaatintutkimuksessa opetustapahtuman yhteyteen kehitetyt intentionaalisuuskontekstit liittyvät tiedon jakamistilanteeseen (opettajan tietoa välittävään opetukseen), tiedon hankkimistilanteeseen (opettaja ohjaa oppijoiden tiedonhankintaa), ryhmätoimintaan, jossa on tiedollinen fokus sekä luonnollisesti syntyvään sosiaaliseen kanssakäymiseen (ryhmässä tms.).  Tarkastelen seuraavassa intentionaalisuuskonteksteja yleisemmin osallistumiseen liittyvissä tilanteissa ja käytän esimerkkeinä toiminnan arviointiprojekteihin liittyviä käytäntöjä.

Ihmisten osallistumisen intentionaalisuuskonteksteja voidaan jäsentää seuraavasti. Kun tietty henkilö vastaa toteutuvasta toiminnasta, osallistuminen tapahtuu ulkoisen vastuutetun tai auktoriteetin, esimerkiksi arvioijan johtamana.  Kun ulkoinen toimija ei suoranaisesti johda osallistumista, vaan fasilitoi sitä, voidaan puhua fasilitoijan ohjaamasta toiminnasta.  Fasilitoija voi olla esimerkiksi toiminnan arvioija. Kun fasilitointi kytkeytyy tiettyihin teemoihin ja ohjattuun yhdessä työskentelyyn intentionaalisuuskontekstia luonnehtii teemoitettu ja fasilitoitu yhteistyöskentely. Ja kun kaikkien osallistuminen esimerkiksi arviointitapahtumaan perustuu tasavertaisiin osallistumisrooleihin, eikä tapahtumalla ole ennakolta suunniteltua agendaa, osallistuminen tukeutuu aitoon ja ainutkertaiseen (autenttiseen) yhteistoimintaan. Seuraavaksi tutustumme esitettyihin intentionaalisuuskonteksteihin yksityiskohtaisemmin.

Ulkoinen auktoriteetti johtaa 

Esimerkiksi tilanne, jossa arvioija lähettää tai jakaa jonkin hankkeen tai toimintayksikön osallistujille täytettäväksi strukturoidun kyselylomakkeen heidän toiminnastaan, kertoo ulkoisen auktoriteetin johtamasta intentionaalisuuskontekstista. Suuntautuminen saa siinä energiansa lomakkeen tutkimisesta (mitä tässä kysytään?) ja siihen vastaamisesta.  Intentionaalisuuskonteksti määrittyy ensi sijaisesti auktoriteetin asettamista ehdoista, joista tietysti mahdollista kieltäytyä, mutta normaalin sovinnaisuuden puitteissa niin ei yleensä tapahdu.

Auktoriteetti johtaa -intentionaalisuuskonteksti mahdollistaa esitysten ja ohjeitten seuraamisen sekä annetun tehtävän suorittamisen ohjetta noudattamalla. Omatoimiselle osallistumiselle ei juurikaan ole tilaa. Ohjeitten mukainen toistaminen ja osoitetun toiminnan jäljittely luonnehtivat osallistumista. Ulkoinen auktoriteetti johtaa -intentionaalisuuskonteksti affordoi passiivista reaktiivisuutta eli toimimista odotetulla tavalla.

Ulkoinen fasilitoija ohjaa

Arvioija fasilitoijana voi esimerkiksi pyytää osallistujia käymään yksilöllisesti läpi tuotettuja toimintadokumentteja sekä sitten kertomaan havaintonsa myönteisiä ja kielteisiä tuloksia ja vaikutuksia aikaan saaneista toimenpiteistä. Fasilitoijalta voi tarvittaessa pyytää selvennystä tai lisäohjeita, miten toimia, mihin kiinnittää huomiota jne.  Tällaisessa tilanteessa toteutuu omatoiminen osallistuminen ohjeitten ja ohjauksen määrittelemissä osallistumispuitteissa.

Ulkoinen fasilitoija ohjaa -intentionaalisuuskontekstissa osallistuminen suuntautuu (intentoituu) fasilitoijan ohjauksen perusteella. Siinä on tilaa omatoimisuudelle, mutta se ei voi kehittyä itsenäisesti, vaan fasilitointi rajoittaa etenemismahdollisuuksia. Fasilitoijan ohjaama toiminta mahdollistaa itsenäisen osallistumisen ohjauksen antamissa puitteissa. Ulkoinen fasilitoija ohjaa -intentionaalisuuskonteksti affordoi suunnattua toiminnallisuutta eli ohjattua osallistumista.

Teemoitettu ja fasilitoitu yhteistyöskentely

Verrattuna edellä kuvattuihin johdettuun ja fasilitoituun osallistumiseen teemoitettu ja fasilitoitu yhteistyöskentely ei perustu yksilöosallistumiseen, vaan juuri yhdessä työskentelemiseen, ryhmätyöhön. Hanketoiminnan arvioija esimerkiksi voi kertoa, että tarkastelun kohteena ovat erilaiset monialaisen työskentelyn muodot ja niiden tarvitsemat tukitoiminnot, ja että työmuotona ovat ryhmässä tapahtuva yleiskeskustelu ao. aiheista, esiin nouseviin yksityiskohtiin paneutuminen sekä lopuksi johtopäätösten tekeminen teemojen toisiinsa nivoutumisten kautta.

Teemoitetussa ja fasilitoidussa yhteistyöskentelyssä osallistujat voivat toimia vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, mutta vain teemojen ja fasilitoinnin asettamissa puitteissa. Siinä vahvistuu kyky ohjattuun kanssakäymiseen ja työskentelyyn toisten kanssa.  Teemoitettu ja fasilitoitu yhteistyöskentely -intentionaalisuuskonteksti affordoi rajoitettua yhteistoimintaa.

Aito yhteistoiminta

Kun arviointitapahtuma rakentuu osallistujien vertaisuuden pohjalta, toisin sanoen kun arvioijalla ei ole tilanteessa erityistä positiota arvioijana, vaan hän on yksi osallistuja muiden joukossa, intentionaalisuuskontekstina on aito yhteistoiminta.  Siinä ei ole ennalta määrättyä sisältöä eikä arvioija fasilitoi työskentelyä. Arviointitapahtuma on lähtökohtaisesti avoin eli osallistujat nostavat esille ne kysymykset, joita keskustellen ja muilla toiminnallisilla tavoilla työstetään. Intentionaalisuuskonteksti on tilanneautenttinen. Osallistuminen itsessään pitää sisällään sekä tutkivan että suorittavan käyttäytymisen. Osallistujien teot tarjoavat toisille tutkittavaa käyttäytymistä ja aktiivinen osallistuminen on suorittavaa käyttäytymistä.

Autenttiseen tilanteeseen juurtuva intentionaalisuuskonteksti kehittää ihmisten persoonallista otetta osallistua kyseiseen toimintaan ja samalla yksilöiden persoonallinen osallistuminen muokkaa yhteistä kanssakäymistä. Intentionaalisuus on hyvin elävää ja muuntuvaa – aitoa, ei suunniteltua ja suunnattua. Tällainen intentionaalisuuskonteksti affordoi aitoa yhteistoimintaa, joka voi pitäytyä yhteisissä keskusteluissa, mutta myös suuntautua vaikkapa työnjaollisiksi tehtäviksi paneutua joihinkin yhdessä sovittuihin asiakokonaisuuksiin ja tekoihin.

Elämänkäytännöissä edellä esimerkitetyt intentionaalisuuskontekstit limittyvät toisiinsa, vaikka tilapäisesti tietty intentionaalinen toiminta voi olla painottunein. Ja tarkoituksellisesti voidaan pitäytyä vain jossakin tietyllä tavalla intentionaalisesti rakentuvassa toimintatavassa.  Todellinen elämä, käyttäytyminen ja toiminta liikkuvat intentionaalisuudessa, jota muokkaa arjen ja erityistilanteiden  (sosiomateriaalisuutta) tutkiva ja siihen liittyvä suorittava (responsiivinen) aktiviteetti.

Edellä esitetty intentionaalisuuskonteksti -kehittely voidaan tiivistää seuraavaksi sosiomateriaalisuus- ja responsiivisuusdynamiikaksi. Ks. kuvio.

The gibsonian conception of intention and intentionality sees them to belong inside nesting of an exploratory (perceiving) and performative (acting) behavior and interaction. For instance my intention to write this blog text about intention gets its content inside the reading my notes about intention from the notebook and the writing with pen and paper drafts and the final text for the blog entry. The ecological psychology understands the intention primarily as an ability for nesting of  the exploratory and performative behavior. It is an element in the entire responsiveness spectrum, to which also knowing (knowledge), feeling (affect), believing (belief) and bodily action belong. 

In the fourth chapter of my licentiate thesis I examine a role and character of intention in teaching and learning. The outcome is a suggestion of intentionality contexts for the affordance and responsivity reciprocity in teaching and learning. It includes similarities with Dijk´s and Rietveld´s ”Skilled intentionality framework” (see, https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2016.01969/full). 

In this blog post I develop further the idea of the intentionality context in the field of participation inside different kinds of events, work communities, projects etc. It is possible to speak of four types of intentionality contexts, which in practice overlap each other. They are

• the external authority conducts,
• the extrinsic facilitator guides,
• themed and facilitated cooperation, 
• authentic cooperation.

The authority conducts intentionality context affords passive reactivity to given presentations and instructions. There is little room for independent initiative. The authority conducts develops  abilities to act as demanded. The facilitator guides intentionality context affords facilitated functionality, and the independent initiative  is restricted by facilitation frames. The facilitator guides develops  abilities to act as facilitated. The themed and facilitated cooperation intentionality contexts affords restricted cooperation in a group. The given themes and facilitation make conditions for working together. The themed and facilitated coordination develops abilities to cooperate within guidance. The authentic cooperation intentionality context affords authentic cooperation, which means the attendants have peer positions with each other and the working goes openly, i.e. it is not restricted by any factor in advance. The authentic cooperation develops abilities to cooperate independently.

The dynamics of intentionality contexts is depicted in the enclosed figure.