Kriittinen suhtautuminen koulutusinstituutioissa tapahtuvaan opetukseen on laajentanut käsitystä oppimisen ja opetuksen alasta.  Nykyään puhutaankin paljon informaalista eli arkioppimisesta (ja opetuksesta) formaalin eli virallisen oppimisen ja opetuksen rinnalla.  Niiden välissä (?) on non-formaali eli epävirallinen oppiminen ja opetus. Informaalia oppimista ja opetusta tapahtuu ennen kaikkea työssä ja työpaikoilla. Koulu on formaalin oppimisen ja opetuksen paikka. Non-formaalia oppimista ja opetusta “tehdään” erilaisissa virallisen koulutusjärjestelmän ulkpuolisissa organisaatioissa ja yhteisöissä.

Työssä oppiminen on erityisesti tullut esille ammatillisessa koulutuksessa, mutta nykyisin  työelämäyhteyksien ja -yhteistyön nimissä se on läsnä myös tiedekorkeakouluissa.  Työssä oppiminen asettuu kolminaisuuteen asiantuntijakeskeinen oppiminen, työssä oppiminen ja elämässä oppiminen.  Aihetta on tutkittu australialaisessa VET (vocational education and training) kehittämistyössä.

***

Critical approaches to instruction implemented in educational institutes have broaden the scope of teaching and learning. Many speak nowadays about informal learning (and teaching) together with and separate of traditional formal learning and teaching.  Between them (?) there is non-formal learning and instruction.

Informal learning takes place mainly in work and workplaces, and of course it is present everywhere. Schools are places for formal learning and teaching. Non-formal activities are carried out in organisations and communities outside official education system.

A work based learning has been especially emphasized in vocational education, but in these times it is also taking it´s role  in science universities.  The work based learning is interestingly an element in expert centred, work based and life based learning continuum developed in australian VET research.