Inhimillistä ammattitaitoa on kehitetty ammatillisen koulutuksen ja ammatillisten tutkintojen ympäristöissä. Se on tuonut siihen työelämätaitojen ja -osaamisen sävyn. Inhimillisen ammattitaidon julkaisuissa kyllä tuodaan esille, että se kytkeytyy erityisesti ihmiseen, että ihminen tuo tai antaa jotakin työlle ja työn tekemiselle, ja se on jotakin muuta kuin työn ja työelämän kautta katsotut ammattitaitotarpeet. Inhimillisessä ammattitaidossa on kyse enemmästä kuin vain työstä. Kyse on ihmisestä, ihmisyydestä – ei vain työn konteksteissa, vaan laajemmin. Inhimillisessä ammattitaidossa ihminen on itseisarvo, jota sitten tarkastellaan työn, työelämän ja ammattien ympäristöissä. Ammattitaito ja -osaaminen nähdään yleensä välinearvoina tehdä tehokkaasti työtä. Inhimillinen ammattitaito tuo siihen ihmisen ja inhimillisyyden arvona ja käytäntönä sinänsä. Tässä mielessä myös ihmisen raadollisuus (laiskuus, piittaamattomuus, vallanhalu, ahneus, itsekeskeisyys jne.) kuuluu inhimilliseen ammattitaitoon ja sen tarkasteluun.
Tunteet
Inhimillisessä ammattitaidossa keskeisiä ovat tunteet. Tunteita on jäsennetty monella tavalla, eikä tieteellistä yksiselitteisyyttä tunteille ole tarjolla. Inhimillisen ammattitaidon tunnejäsennys tukeutuu ennen kaikkea Kari E. Turusen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_E._Turunen) näkemyksiin tunteista, vaikkakaan se ei aivan suoraan toista niitä. Tunteet voidaan hahmottaa puolustaviksi tunteiksi (kuten viha, pelko ja kateus), paljastaviksi tunteiksi (kuten ahdistus, häpeä ja neuvottomuus), tasapainotunteiksi (kuten onni, ilo ja tyytyväisyys) ja kulttuuritunteiksi (kuten kunnioitus, kiitollisuus ja rohkeus).
Tunteet ovat sillä tavalla ihmisyyden keskiössä, että ne taittavat niin ajattelua kuin toimintaakin. Kumpaakaan ei ole olemassa irrallaan tunteista, ja tietystä ne – ajattelu, tunteet, toiminta – ovat kokonaisuus, jossa ne eivät koskaan erillisty toisistaan. Erityisesti myötätunto tunneosaamisen ytimenä on keskeistä inhimillisessä ammattitaidossa. Myötätunto liittyy monella tavalla toisten asemaan ja tilanteeseen asettumiseen niin ajatuksellisesti, kokevasti kuin toiminnallisesti. Myötätunto on toisaalta myötäliikettä, jolla viitataan siihen, että henkilö pystyy ikään kuin toistaen elämään toisten tilannetta ja toisaalta luovaa liikettä, jolla tarkoituksellisesti haetaan toisten tilanteesta eteenpäin menevää otetta ikään kuin ennakoiden heidän tulevaa kokemistaan heidän kanssaan. Tunteet myös kytkeytyvät moraaliin – siihen, mitä pidetään oikeana ja vääränä, hyvänä ja huonona, sallittuna ja kiellettynä jne. Tunteiden moraaliyhteys toteutuu arvoissa, kuten mitä esimerkiksi pidetään hyvänä, totena ja kauniina sekä arvostuksissa, kuten esimerkiksi siinä, pidetäänkö parempana yksityisautoilun rajoittamista ja joukkoliikenteen kehittämistä vai päinvastoin.
Inhimillisessä ammattitaidossa on samankaltaisuutta tunneälyn ja sosiaalisen älyn kehittelyjen (esim. Daniel Coleman, https://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Goleman) kanssa. Tunneäly ja sosiaalinen äly kuitenkin painottavat enemmän yksilöä aivotoimintoineen, peilineuroneineen jne., vaikka niiden esimerkittämisessä ovatkin mukana ihmisten väliset vuorovaikutustilanteet.
Näkemys inhimillisestä ammattitaidosta on syntynyt autenttisissa ja uniikeissa ryhmäprosesseissa. Inhimillisen ammattitaidon tunnetietoisuus, tunneosaaminen ja tunnevastuullisuus asuvat ihmisten keskinäisissä suhteissa ja vuorovaikutuksissa. Ehkä voisi sanoa, että inhimillinen ammattitaito käsitteenä ja ilmiönä on sosiokonstruktivistinen muodoste? Tunteet ovat olemassa ja muodostuvat ihmisten välisissä kanssakäymisissä, eivät esimerkiksi (vain) ihmisyksilöiden neurologisissa prosesseissa kieltämättä tietenkään niiden olemassaoloa.
Tunteet tarjoumina
Tunteita, tunnetietoisuutta, -osaamista ja -vastuullisuutta voidaan myös tarkastella tarjoumina sosiomateriaalisuudessa ja -kulttuurisuudessa. Fyysinen (esimerkiksi kahvila) ja sosiaalinen (esimerkiksi ystävysten tapaaminen kahvilassa) tilanne mahdollistaa joidenkin tunteiden heräämisen, ja ne voivat olla tilanteessa olevien henkilöiden omia tunteita tai jonkun tilanteessa olevan henkilön tunteita, jotka myös tilanteen muut ihmiset kokevat. Tilanteessa voi herätä myös ryhmätunteita, joihin kaikki osallistuvat ovat osallisia, mutta jotka eivät erityisesti ole kenenkään omia tunteita. Ystävien keskusteluissa voi myös tulla esille tietyn yhteiskunnallisen ajanjakson tunteita, vaikkapa juuri näinä kuukausina Venäjän, Euroopan ja Yhdysvaltojen välisen jännitteen sekä Venäjän aloittaman hirvittävän hyökkäyssodan aikaansaamia tunteita.
Tarjoumateorian kehittäjä James J. Gibson on todennut, että ihminen mahdollistaa toisen ihmisen, ihminen on toiselle tarjouma. Ihmisten muodostama tilallinen, kehollinen, kulttuurinen sekä normatiivinen sisältö on mielellinen (mindness) kokonaisuus, jossa mahdollistuu toisten ihmisten ja heidän persooniensa kohtaaminen ja kokeminen sisältäen intentiot, tunteet ja ajatukset. Persoona tarjoumana syntyy vuorovaikutuksessa ja yhteistoiminnassa toisten kanssa (ks. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/10407413.2019.1689821). Siitä saa lähtökohdan inhimillisen ammattitaidon tarjoumateoreettiselle tarkastelulle. Mitä ja miten tunnetietoisuus, -osaaminen ja vastuullisuus mahdollistavat? Miten ne asettuvat tarjoumiksi?
Tunnetietoisuus, -osaaminen ja -vastuullisuus ovat kyvykkyyksiä sosiaalisessa kanssakäymisessa. Ne sisältävät toisten ihmisten toiminnan suhteessa henkilön omaan toimintaan. Tunnetietoisuus on kyvykkyyttä tunnistaa emotionaalista ilmapiiriä ja sen antamia mahdollisuuksia toimia sosiaalisessa tarjoumakompleksissa, ja tunnetietoisuus itse vaikuttaa myös tarjoumakokonaisuuden luonteeseen ja muotoutumiseen. Käytännössä kyse on kohtaamisissa, vuorovaikutuksissa ja yhteistoiminnassa olevien ja kehkeytyvien puolustavien ja paljastavien tunteiden sekä tasapaino- ja kulttuuritunteiden tiedostamisesta kanssakäymistä kantavina tekijöinä. Tunneosaaminen on kyvykkyyttä toimia emotionaalisen tilan havainnoinnin pohjalta tunteita käyttäen ennen kaikkea empaattisesti, mutta myös rakentavan kriittisesti autenttisessa tilanteessa. Tunnevastuullisuus taas on kyvykkyyttä kantaa vastuuta eli toimia moraalisesti sosiomateriaalisessa ja -kulttuurisessa tilanteessa ja tapahtumissa. Tunnetietoisuus, -osaaminen ja -vastuullisuus ovat taitoa havainnoida ja toimia sosiaalisten ja persooniin liittyvien tarjoumien kentässä samalla kun niihin liittyvät kyvykkyydet vaikuttavat itse tämän tarjoumakentän reaalistumiseen.
Sosiomateriaaliset ja -kulttuuriset tilanteet sisältävät erilaisia mahdollisuuksia elää tunteita läpi, tiedostaa niitä, käyttää niitä sekä kantaa niistä vastuuta. Mitä tunteita ja tunneprosesseja ainutkertaiset sosiomateriaaliset ja -kulttuuriset tapahtumat mahdollistavat, riippuu siitä, miten mukana olevat ihmiset liittyvät (eli tulevat osaksi) ja virittyvät (eli suuntautuvat) tapahtuman sosiomateriaalisuuteen ja -kulttuurisuuteen. Tarjouma-ajattelun näkökulmasta voidaan kysyä, millaiset sosiomateriaaliset ja -kulttuuriset tapahtumat mahdollistavat puolustavien tunteiden heräämisen ja millaiset paljastavien tunteiden sekä tasapaino- ja kulttuuritunteiden.
Tunteiden lähteet
Tunteiden tiedostamisen hanke toi esille niitä konteksteja, joissa tunteita kehkeytyy. Oheinen kuvio tiivistää tältä osin hankeen tuloksia.
Hanke määritti tunteiden lähteiksi ihmisen henkilöhistoriaan, sukupuolisuuteen, ammatteihin (ja työhön), osallistumisyhteisöihin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin liittyvät kontekstit. Perustaltaan mainittuja tunnelähteitä voidaan edelleenkin pitää relevantteina, mutta se, miten niihin kytkeytyvä todellisuus on muuttunut, vaatii kuitenkin päivittämistä.
Jos ajatellaan ihmisten henkilöhistoriaa, sen perusta on edelleen lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kohtaamisissa – vanhemmat, sisarukset, kaverit, työtoverit ja ystävät sekä esihenkilöt yms. vaikuttavat elämän rakentumiseen ja myös tunteisiin. Isoin kohtaamisissa tapahtunut muutos on virtuaalisen todellisuuden lisääntynyt ote ihmisten elämään, viime vuosikymmeninä erityisesti sosiaalinen media.
Kun ajatellaan sosiaalista mediaa tunnelähteenä huomio kiinnittyy voimistuneisiin polarisoiviin tunteisiin puolesta ja vastaan. Tämän taustalla emotionaalisessa mielessä on se, että online-tilanteissa ihmiset reagoivat ensi sijaisesti omiin tunteisiinsa, eivätkä he saa sosiaalisen tilan tuomaa jaettua emotionaalista palautetta, mikä suuntaa kapeisiin ja yksipuolisiin tunnereaktioihin. Verkon emotionaalisuuteen palataan myöhemmissä verkkokäyttäytymistä käsittelevissä bloggauksissa.
Tunteiden tiedostamisen hankkeen yhteydessä sukupuolisuutta tunteiden lähteenä tarkasteltiin perinteisen dikotomisesti mies-nais -erotteluna. Nykyään sukupuolisuus tunnetaan ja tunnustetaan paljon monipuolisemmin esimerkiksi erilaisina transihmisinä. Homoseksuaalit, muunsukupuoliset, transsukupuoliset, transvestiitit jne. saavat aikaan aivan erilaista tunnedynamiikkaa kuin mies-nais -dikotomisoitu sukupuolisuus. Sukupuolisuuden laajennettu ja syvennetty uudelleen tutkiminen tunteita tuottavana tekijänä on tärkeä tehtävä suoritettavaksi.
Myös ammattien ja työn todellisuus on muuttunut sitten vuoden1995. Ammatteja on kadonnut ja uusia syntynyt. Myös ammattien moniulotteisuus (eli ei vain yhtä tai muutamaa erityisosaamista sisältävä työnkuva) on kasvanut. Samoin työ täysipäiväisestä palkkatyöstä on suuntautunut eri tavoin osittuneeksi toiminnaksi ja monityöksi. Työnteko sisältää ajallista ja toiminnallista vaihtelua enemmän kuin 1990-luvulla puhumattakaan lähi- ja etätyön hybridisoitumisesta. Ammattien ja työn vaihtelevuus tuottaa uudenlaista ammatillista ja työhön liittyvää emotionaalisuutta, jota pitää tutkia lisää ja tarkemmin.
Ihmisten osallistumisyhteisöjä ovat erilaiset työyhteisöt (nykyisin niihin kuuluvat myös moninaiset verkostoyhteisöt) sekä ihmisten harrasteisiin ja vapaa-ajan viettoon liittyvät yhteisöt, ja osittain ne voivat limittyä toisiinsa. Yhteisöllisyys sinänsä ei ole muuttunut, mutta nykyajan ihmisten elämismaailman ja työn maailman muutokset vaikuttavat siihen millaisia tunteita yhteisöt ja toteutuva yhteisöllisyys tuottaa. Olisi mielenkiintoista tutkia, löytyykö nyky-yhteiskunnan yhteisödynamiikasta joitakin uusia ja ainutkertaisia tunneryppäitä ja -tarjoumia.
Myöskään yhteiskunnalliset ilmiöt ja tapahtumat tunnelähteinä eivät sinänsä ole muuttuneet, mutta tietysti ne konkreettisesti ovat erilaisia tänä päivänä kuin aiemmin. Tätä kirjoittaessani Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on merkittävä, jopa globaali pelon ja vihan tunteiden lähde. Myös esimerkiksi solastalgia eli ekologinen koti-ikävä on tunne, joka kumpuaa olemassa olevasta ja tekeytyvästä ilmasto- ja ympäristökatastrofista.
Inhimillisen ammattitaidon arviointi ja kehittäminen
Inhimillisen ammattitaidon arviointihankkeessa kehitettiin yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten kanssa inhimillisen ammattitaidon arviointimittareita. Esimerkki oheisessa kuvassa.
Hankkeessa päädyttiin siihen, että inhimillisen ammattitaidon arviointi on aina itsearviointia, niin yksilön kuin ryhmänkin. Arviointi voi olla yksilön itsenäisesti suorittama, mutta hankkeen mukaan suositellaan vuorovaikutteista keskustelua itsenäisestä arvioinnista jonkun toisen kanssa ja mikäli mahdollista myös ryhmässä. Olennaista inhimillisen ammattitaidon arvioinnissa on, että siinä ei arvoteta hyvää tai huonoa inhimillistä ammattitaitoa, vaan arviointi nähdään yksilöiden ja ryhmien (esimerkiksi työtiimin, työyhteisön) kehittymisen välineenä. Lomakearviointi ja siihen liittyvä ryhmäprosessi ovat myös itse inhimillisen ammattitaidon sisällöllisen kehittämisen työkalu. Vuorovaikutteisuudessa pyritään monenkeskiseen dialogiin osallistujien kesken. Dialogisuuteen kuuluu kuuntelemisen kautta syntyvä keskinäinen luottamus, tasa-arvoinen kanssakäyminen eli vertaisuus ihmisinä ja yhdessä tapahtuva merkitysten luonti.
Kun ajatellaan työelämää 2020-luvulla, inhimillisellä ammattitaidolla, ihmisellä itsellään, arvona, lienee yhä merkittävämpi rooli monimuotoisessa ja monella tavalla kuormittavassa työssä. Inhimillinen ammattitaito palauttaa ihmisen paikalleen itsenään, ei vain koneiston osana.
A human expertise (https://peeii.edublogs.org/2022/02/03/puhe-on-inhimillisesta-ammattitaidosta-talk-about-human-expertise/) concept and practice as a new element for professional skills was developed during years 1995-1999. It differs from other approaches to professionalism by emphasizing human and humane factors instead of those based on labour and labour market demands when defining professional qualifications. The human expertise gives or offers something for work and working. This something is a human being as an intrinsic, not instrumental value.
Emotions are in the center of human expertise, and they also color thinking and acting. Emotions are not defined unambiguously. Here they are perceived as defending emotions like hate, fear and envy, revealing emotions like anxiety, fear and helplessness, balance feelings like luck, joy and satisfaction, and cultural emotions like respect, thankfulness and courage. In practice the human expertise means capacity for emotional consciousness (i.e. recognition of one’s own and others’ emotions as well as communital and societal emotions), knowhow (i.e. skills for empathy and the use of emotions) and accountability (i.e. ability to be responsible of consequences of lived and used emotions). The human expertise has similarities with conceptions of emotional and social intelligence, but it stresses more interactional and cooperational origin and formation of emotions.
The human expertise can also be examined from an affordance theory perspective. Humans as persons are affordances for each other – person affords person (see https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/10407413.2019.1689821). Embodied, spatial, cultural and normative contents of persons in their living niches constitute a mindness (i.e. mind elements including) entity, which makes possible to encounter other people consisting their intentions, emotions and thoughts as potentials for (a certain kind of) meeting, interaction and cooperation. A person as an affordance becomes real in interactions and cooperations with other people.
Based on this understanding of a person as affordance the human expertise is possible to see through affordance approach. The emotional consciousness, knowhow and accountability are capabilities inside social interaction. They consist of activities of other people in relation to a person’s own action. The emotional consciousness is a capacity to recognize emotions and potentialities of them to act in social complexities effecting simultaneously to the character and formation of the actual affordance entity. In practice it is a question of becoming aware of defending, revealing, balance and cultural emotions existing and emerging in meetings, interactions and cooperations of people.
The emotional knowhow is a capacity to act by emotions on the basis of observations of unique emotional space in authentic situations. The emotional accountability is a capacity to take emotional responsibility, i.e. to meet and act morally and normatively seriously in sociomaterial and -cultural processes at hand. The emotional consciousness, knowhow and accountability compose an ability to make perceptions and run actions inside a field of social and person based affordances, and the capacities connected to them influence simultaneously and reciprocally to the realization of this whole affordance domain.
A main outcome of the human expertise project during 1990s was an understanding of sociomaterial and -cultural origins of emotions. They are individual lifespan and history (1), gender and sexuality issues (2), professional and labour contexts and traditions (3), communital phenomena (4) and societal processes and events (5). These sources of emotions probably are still valid, but their character and contents have changed quite a lot during 20 years.
In the sphere of people´s lifespan and history effects of virtual (internet, social media etc.) substance has increased enormously, and it has its distinctive impact to arising emotions. Recognition and acceptance of homosexuality and transgenders etc. have changed the spectrum of influences of sexuality and gender as an emotion origin. The professional and labour contexts have become much more complicated and multidimensional than they were 20 years ago, and many professions have vanished and new born. This has changed professional and work sources for emotions. The networked and manifold communality have replaced older rather intact and long-lasting work and leisure time communities producing new emotionality. The societal phenomena and events, today for instance Russia´s terrible attack to Ukraine produce emotions like fear, hate and grief, which penetrate emotionally almost all people in the (western) world.
The update of the actual sources of emotions connected to human expertise should be continuous for keeping people aware and capable to adequately respond emotionally to people´s acute and more permanent, and local and global challenges. When thinking the working life in the 2020 decade, the human expertise or a human being as an intrinsic value, has a more and more remarkable role in manifold and many ways burdensome labour. The human expertise normalize a person on her place as such, not just as a piece of social machine.