Uusi elämä on kirjassa tai jossain muualla; enkeli kuljettaa sitä; se on irtiolemista tavanomaisesta, kaupallisesta tms., se on uhka, joka pitää tuhota tai näky, haave,  jota pitää etsiä,  ja joka pitää löytää, vaikka se luiskahtaa ulottumattomiin uudestaan ja uudestaan.  Uusi elämä on samanlaista, toistuvaa, arkista; se on tässä.  Uusi elämä on tätä tavallista.  Orhan Pamuk vie lukijansa “uuden elämän”  kirjoihin kirjassaan Uusi elämä.

Pamuk kuvaa uuden elämän (mitä se sitten onkaan) läsnäoloa ja -olemattomuutta herkästi ihmisen tajunnan sisäisenä prosessina ja samalla hänen kirjansa on puheenvuoro Turkin (ja miksei Euroopankin) yhteiskuntatilaan. Puhuttelee.