Juha Itkonen on …

… upea kirjailija – ainakin teoksensa Kohti pohjalta arvioituna. Uutta suomalaista laatu-kirjailijapolvea. Hän kuljettaa ihmisenä olemisen peruskysymyksiä kolmen päähenkilön (isä, poika, tytär) kautta.

Näiden peruskysymysten – kuka minä olen, olenko minä, mitä on rakkaus, lähimmäisyys, vastuu, kuolema … – rinnalla, tai pikemminkin sisällä tapahtuu aikamme länsimaisen elämuodon kuvaus ja arviointi (ei kuitenkaan pateettista oikean/väärän puolelle asettumista, mutta ainekset kyllä; valinta jää lukijalle),  politiikan esille pano latteuksineen ja ansioineen jne. Itse asiassa kaikki.

Hieno romaani – pakko lukea yhteen putkeen.  Suosittelen. Tässä vielä yksi näyte tekstistä: “Tämä siis oli rakkautta. Näin arkista. Näin näkymätöntä. Näin mitätöntä.  Näin täyttä. Hapen kaltaista, mahdotonta analysoida, mahdotonta varastoida. Hän vain tunsi sen, hengitti sitä.”

Toiset kengät …

…nimensä mukaan viittaa lapsuuden ja nuoruuden kautta (erilaiseksi?) mieheksi kasvamiseen niukkuuden ympäristöissä. Elämä ja sen pyörittäminen/pyöriminen 1950 ja -60-lukujen Oulussa hartiapankkitalossa ja -talostoissa – ei muuta.

Väisänen kielettää hienosti ajan ja paikan kuvan ja ne inhimilliset suhteet, joissa jokapäiväinen elämä toteutuu.  Jotakin tuon arjen yläpuolelle tai rinnalle jään kaipaamaan: aihetta, tapahtumaa, ihmistä, joukkoa, ideologiaa tms.  Hyvä mutta ei parempi teos.

Joulun ajan toisena kirjana luin Coetzeen esikoisteoksen Hämärän maat.  Tämäkään kirja ei jää erityisesti mieleen, vaikka kyllähän taiturikertojan ote jo tässä teoksessa näkyy. Kirjassa on kaksi tarinaa – Vietnam (in sodan) tutkijan tutkija/työntekijä- ja perhetarina sekä Etelä-Afrikan valkoisen tilallisen ja metsästäjän matka hottentottien pohjoisille asuinsijoille.  Mieleeni muistuu kulttuuriset erot ja toistensa ymmärtämättömyys ja siihen liittyvä kiusa ja äärimmillään räikeä väkivalta (valkoiset).  Mutta myös ihmisen sisäisen maailman Vietnam tutkija) kulttuurinen jakaantuminen (mielisairaus). Luki!

Adolfin linna

Adolfin linna on potkaiseva teos: saatana on niin lähellä ja konkreettisesti meissä, vai onko siinä kyse vain arjen metaforasta?

Mailer vie mukanaan kielellään ja tarinankerronnallaan, mitäpä muutakaan! Mielestäni kirjan teemat rakentuvat seuraavasti – ja ne ovat ajattomia, aina läsnäolevia:

– ovatko “pahat teot” saatanan aikaansaamia? Voiko historia selittyä näin yksinkertaisesti?

– onko hyvä-paha -asetelma jumala-paholainen kamppailu meissä?

– kertooko jumalan ja paholaisen toiminta ihmismielissä ja -yhteisöissä kuvakielellä inhimillisestä kamppailusta oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä?

– rakentaako lapsuutemme tulevaisuutemme kohtalonomaisesti?

Niin, Adolfin linna on Norman Mailerin teos Adolf Hitlerin lapsuudesta ja hänen sukunsa/perheensä muotoutumisesta sekä maailman historian mahdollisista taustoista.

Uutta virtaa verkko-oppimiseen

Vuorimaan Vesa haastelee aiheesta seuraavia:

– virta tulee sosiaalisesta mediasta/softasta vai/tai web 2.osta?

– missä verkossa uusi virta virtaa – opiskelijoiden omissa luontaisissa verkostoissa?

– verkkoihin ja verkostoihin myös uhka -> uusissa ympäristöissä toimien ei tarvita instituutioita?

– miten sos.media/web 2.0 otetaan mukaan koulutusinstituutioihin?

– verkon/verkoston oppiminen – konnektivismi?

– käytäntöyhteisöt

– uudet oppimisverkot: kaikilla mahdollisuus oppia milloin tahansa, mahdollistaa kaikille jakamisen ja toisilta oppimisen, jokaisella mahdollisuus julkaista omiaan; oppijan neljä verkostoa: opintovälineiden yhteyspalveluverkosto (aidot?!), taitojen vaihtoverkosto, vertaisten yhteysverkosto, vapaiden kasvattajien yhteysverkosto.

Keskustelussa …

– ammatillisen kentän tarve on jossain muualla kuin se, mitä opetusinstituutiot voivat tarjota ?

– opettajien kehittämisyhteisöjä, joihin opiskelijat voivat hakeutua – Sisukkaan jatkaminen?

–  Maharasta jotain uutta meille?

– yksi kokemus ks. mediabussi

– voinemme jatkaa keskustelua ningyhteisössä.

Opekorkeitten neuvottelupäivät Jyväskylässä 10.-11.12.

Päivien teemana on ennen kaikkea ammatillisen opettajakoulutuksen huomiseen katsominen, sanoo Mutkan Ulla paraikaa avauspuheenvuorossaan. Odotellaan ministeri Pekkarisen saapumista ja puhetta.

Missä Suomi seisoo Pekkarisen sanoin?

– menee hyvin useimmilla mittareilla katsoen

– korkeamman osaamisen laatu ei ehkä ole ihan sitä, mitä sen pitäisi olla, vaikka panostuksissa ollaan huippuluokkaa

– haasteita: maailmantalous ei enää vedä Suomea, ja suomalaiset kustannukset kasvavat; energiakysymys maailmanmittaisesti – uudet energiat maksavat enemmän kuin vanhat; 2020 mennessä yli 65 vuotiaita – kasvu yli 0,5 miljoonalla, työikäiset vähenevät 340 000 (?) -> vanhushuoltosuhde, kasvu ei voi perustua työpanokseen, vaan tuottavuuteen; työnteko joustavaksi ja haluttavaksi; työikäisten osaamista ja jaksamista  tukeva koulutus – 200 000 yritystä ei pysty ko. koulutustehtävää toteuttamaan – kenen tehtävä huolehtia tuosta 200 tuhannesta; palvelusektorin innovaatio-ohjelmat yms.;työelämän kehittämistoimet (tykes) siirtyvät innovaatio-osastolle tekesin hallinnoimaksi (yksilö ja työyhteisöt).

Maija Innolan viestit:

– kesu 2007-2012; linjausta, mutta ei resursseja (toteutus norm. valtiontalouden puitteissa),

– palvelu- ja kaupanalat kasvavat,

– väestömuutosten seuraukset koulutukselle,

– työelämämuutokset,

– kesun erityiset painopisteet: tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet, koulutuksen laatu, osaavan työvoiman varmistaminen, korkeakoulujen kehittäminen, opettajat voimavarana.

– ammatillisen koulutuksen kehittämisen painopisteet: alueelliset/muuten vahvat ammattiopistot, ammattiopistojen autonomia, rahoituksen kehittäminen (laatu, laajuus, tuloksellisuus), joustavuus nuorten ja aikuisten koulutukseen, kv-liikkuvuuden lisääminen, opintosuoritusten siirtojärjetelmä (ECVET), työssäoppimisen, ammatiosaamisen näyttöjen ja oppisopimuskoulutuksen edelleenkehittäminen, työpaikoilla tapahtuvan oppimisen/opiskelun laajentaminen (työnantajien rooli),  yrittäjyysopintojen laajentaminen,  tutkintojärjestelmän kehittäminen (pt, at, eat), perustutkintoihin osia myös muista tutkinnosta, tutkinnon osittainen opiskelumahdolisuus, yhteistytö lukiokoulutuksen kanssa, kansallinen laatustrategia

– korkeakoulupolitiikan painopisteet: duaalimalli, kansalliset ja kainsainväliset strategiset liittoumat, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen profiileja selkeytetään, amk:t työelämälähtöisiä, korkeakoulujen ja työelämän vuorovaikutusta vahvistetaan,  innovaatioyliopisto (2009 toiminnassa), yliopistolaki uudistetaan, kansainvälistymiselle kansallinen strategia,  korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelma …

Wienissä?

Tosiaankin,  pitäisi olla jo melkein kotona, mutta Slovenian-Itävallan lentokonnektioiden vuoksi olen jossain lentokenttähotellissa odottamassa huomista lentoa Helsinkiin  (ensimmäinen seuraava lento klo 10). Pitäisköhän tässä olla uskomatta tuohon “connected … juttuun”? Tai ehkä tää tuo sen vielä emergenttisemmän todelliseksi: myös Norjan ministeritä ja sitten yksi yliopistomies on täällä samassa paikassa saman syyn vuoksi.  Ja törmäsin tuohon viimeksi mainittuun maksetulla illallisella. Infoteknologian/turvallisuuskysymyksiin kytkeytyen kaveri oli ollut Ljubljanassa kirjoittamassa paikallisen proffan kanssa artikkelia, ja saivat kuulemma sen viikossa valmiiksi. Tiedä, mitä tästä vielä kehkeytyy …

Minä siis olen ollut Primorskan yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan (opettajankoulutus)  porukoitten kanssa viikon verran.  Kahdelle opiskelijajoukolle pidin luentoa eLearningista ym.  ja sitten haettiin eri ihmisten kanssa yhteistyön mahdollisuuksia Primorskan ja Haaga-Helia aokk:n  välille.  Mielenkiintoisin oli idea “summerschoolista”, jota voitaisiin toteuttaa yhteisin opettajavoimin, ja jolle voisivat osallistua molempien opiskelijat (ja miksei myös muitakin partnereiden opiskelijoita). Primorskalaiset tekevät asiasta virallisen aloitteen/ehdotuksen, johon voimme sitten H-H:ssa reagoida.

Sisällöllisesti itse aLearningjuttuihin ei tullut mitään uutta, mutta ehkä oma varmuus puhua asiasta vieraalla kielellä vahvistui. Opiskelijat olivat nuoria ja osaanottavia/osallistuvia, ja jotenkin niin “tuoreita”.  Ja pari-kolme ihan kunnon verkkovelmua, joiden kanssa sosiaalisesta mediasta pääsi puhumaan melkein kuin ammattilaisten kanssa. Noo … taidan ryhtyä pikkuhiljaan nukkumaan.