Ohjaus on vaiheessa olemisen taidetta

Olen ystäväni ja kollegani Timo Spangarin innoittamana yrittänyt tutkailla bricolage tyyppistä ohjausympäristöä ja ohjaajaa bricoleurina omien kiinnostukseni kohteitten näkökulmasta tulkiten. Tausta-artikkeleina ovat kaksi bricolage-bricoleur -tekstiä (https://www.researchgate.net/publication/275993626_Bricoleur_and_Bricolage_From_Metaphor_to_Universal_Concept,    https://www.researchgate.net/publication/231775266_Paradigm_Man_vs_the_Bricoleur_Bricolage_as_an_Alternative_Vision_of_Agency_in_Ideational_Change ). En tässä avaa artikkeleista avautuvaa luonnehdintaa bricolagesta ja bricoleurista, vaan luotan siihen, että niiden olennaiset merkityssisällöt tulevat esille alla seuraavissa tulkinnoissa ja hahmotelmissa.

Kun ajatellaan aitoa ja ainutkertaista ohjaustapahtumaa (siis sellaista, jossa ihmiset kokoontuvat johonkin paikkaan ohjaajaksi sovitun kanssa joksikin ajaksi puhumaan joistakin itseään koskevista asioista) bricolagena, niin juuri sen uniikkisuus ja itsessään tekeytyminen luonnehtii tällaista ohjaustapahtumaa. Osallistuvat ihmiset tuovat siihen henkilökohtaisen ja yhteiskunnallis-kulttuurisen historiansa, jotka sitten toteutuvat noissa ainutkertaisissa sosiomateriaalisissa tapahtumissa.  Bricolage ohjaustapahtuma on prosessi, jota voidaan ennakoida ja tarkastella jälkikäteen, mutta kuitenkin siinä on aina kyse jostain siinä hetkessä tai niinä hetkinä tapahtuvasta. Bricolage kuvaa tätä aluttomana ja loputtomana, keskellä tai vaiheessa olemisen prosessina.  Bricolage ohjaustapahtuma on jatkuvaa tilanteiden avaamista, uudelleen jäsentämistä ja mahdollisesti myös uuden (ymmärryksen ja toiminnan) luomista, joiden jälkeen sitten taas puretaan auki, jäsennetään jne. loputtomasti. Bricolage ohjaustapahtuma tietysti jossakin vaiheessa päättyy, jolloin se jää ”johonkin keskelle” käsiteltyjä asioita, ja tämä keskelle jääminen on bricolage-tyyppinen lopputulos.  Bricolage on alati liikkeessä oleva prosessi.

Bricolage ohjaustapahtuma voidaan ymmärtää myös tarjoumien muodostamaksi kokonaisuudeksi, joka koko ajan kehkeytyy tarjoumakompleksina (tarjoumanäkökulmasta ks. kevään ja syksyn 2021 blogikirjoitukset, esim. https://peeii.edublogs.org/2021/03/).  Se on historiallis-kulttuurinen ja kontekstuaalinen mukana olevien ihmisten sosiaalinen tietyssä materiaalisessa ympäristössä toteutuva resurssi kohdata, olla vuorovaikutuksessa ja tehdä yhteistyötä. Bricolage ohjaustapahtuma tarjoumana on hetkissä ja hetkien jatkumossa muotoutuva voimavara, joka mahdollistaa jotakin ja on mahdollistamatta jotakin muuta.

Ohjaajan tehtävä on elää ja toimia tarjoumabricolageissa.  Millainen on ohjaaja tarjoumabricoleurina?  Tarjoumabricoleurin tärkein tehtävä on ymmärtää bricolage ohjaustapatuma voimavaroina, jotka määrittävät sen, mitä ohjaustapahtumassa voi tapahtua. Tarjoumabricoleur ei voi tehdä sitä ohjaustapahtuman ulkopuolelta eli bricolage ”määrittää” bricoleurin toiminnan.  Ohjaaja tarjoumabricoleurina yrittää tunnistaa ohjaustapahtuman muotoutumassa olevia tarjoumia ja hän säätelee kuunteluaan, interventioitaan ja vetäytymisiään sen pohjalta. Tarjoumabricoleurilla ei ole ohjausohjelmaa tai -suunnitelmaa, vaan ennen kaikkea kyvykkyyttä tarjoumaresurssien tunnistamisen kautta olla responsiivinen. Se tarkoittaa käytännössä läsnäoloa ohjaustapahtumassa, kuuntelemista ja tilan antamista ihmisten erilaisille kokemuksille ja tavoille olla mukana sekä heidän ”mukana olemisensa” sanoittamista kysymyksillä, tulkintaehdotuksilla, pohdiskeluina siitä, miten ehkä voisi toimia sekä ehdotuksina mahdollisista toiminnallisista tehtävistä. Tarjoumabricoleurin interventiot ja osallistujien toiminta muokkaavat tarjoumabricolagea, jota pitää sen mukaisesti tunnistaa uudelleen ja samalla tuottaa siinä uutta responsiivisuutta niin mukana oleville ihmisille kuin tarjoumabricoleurille. 

Bricolage-bricoleur -kokonaisuutta voidaan kuvata myös luottamus-keskustelu-kollaasi kolminaisuudella. Se on alunperin syntynyt samanaikaisuuden pedagogogiikan kehittelyissä (ks. esim. https://michaelseangallagher.org/lessons-and-teaching/glossary/). Luottamus viittaa bricoleurin toiminnassa  siihen, että hän levollisesti ja vakuuttuneesti antaa kehkeytyvän kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja yhteistyön tuottaa sen bricolagen, mikä tilanteessa on mahdollista. Tilanteeseen ja siinä mukana oleviin ihmisiin luottaminen pyrkii sulkemaan pois ennakkoluulot, ja -käsitykset sekä uskomukset tilanteesta ja myös osallistujilta ulkoistetun tilannekontrollin. Keskustelu viittaa dialogin voimaan eli siihen, että yhdessä puhuen ja toimien dialoginen  – useimmiten keskusteleva – työskentely tuottaa sen, mihin ihmiset tilanteessa pystyvät. Bricoleur viljelee esimerkillään keskustelevaa dialogia.  Kollaasin voisi sanoa merkitsevän paljolti samaa kuin bricolagen.  Se on väliaikaista jäsentymistä luottamuksen ja keskustelun kautta joksikin – tunteeksi, oivallukseksi, pyrkimykseksi, teoksi tms. ja niiden yhteismuodosteeksi, joka on luonteeltaan (vain) ainesta jatkotyöskentelylle, ei mitään uudelleen avaamattoman lopullista.

Bricoleurin toimintaa on metodisesti mahdollisesti tarkastella esteettisen lukutaidon kehittelyjen (ks. https://esteettinenlukutaito.weebly.com) yhteydessä tuotetuilla havainnollisen herkkyyden ja toiminnallisen retoriikan työtavoilla. Niiden avulla voidaan työskennellä luottamus-keskustelu-kollaasi konteksteissa sekä myös tarjoumaresurssien tunnistamisessa ja niiden pohjalta toimimisessa. Havainnollinen herkkyys on ennen kaikkea havaitsemiseen liittyvää kyvykkyyttä. Toiminnallinen retoriikka taas on enemmän mielellis-kehollisen virittymisen ja suuntautumisen kyvykkyyttä. Bricoleur ohjauksen käytännöissä ne muuntuvat jatkuvasti toisikseen ollen yksi ohjauskyvykkyyden komplementaarinen taito.

Havainnollinen herkkyys tarkoittaa kykyä havaita suoraan havaittavissa oleva, menneen havaitsemista, tulevan havaitsemista ja ohi havaitsemista. Kun havainnollista herkkyyttä tarkastellaan ohjauksellisessa bricolage-bricoleur käytännössä, suoraan havaitseminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että bricoleur näkee ja kuulee osallistujien puhuvan omista kokemuksistaan työelämässä. Bricoleur voisi sanoittaa sitä esimerkiksi toteamalla, että puhutte nyt riittämättömien resurssien vaikutuksesta työn tekemiseen – silloin kun keskustelu juuri sen kertoo. 

Menneen havaitseminen voi työelämän aihesisältöihin liittyvässä ohjausessiossa tulla esille mm. siten, että bricoleur riittämättömiin resursseihin liittyvissä keskustelusisällöissä ”kuulee” kaipauksen siitä, miten ennen oli paremmin ja enemmän ja sitten tuo esille tuon kaipauksen mahdollisen epärealistisuuden ja pohdinnan siitä, miten siihen pitäisi suhtautua. Tulevan havaitseminen ohjauskäytännössä voisi olla esimerkiksi sitä, että bricoleur työelämäkeskusteluissa huomaa niiden kytkeytymisen ammattien ja työn muutokseen (tulevaisuudessa) ja kertoo siitä jotenkin mukana oleville tai pyytää heitä esimerkiksi ”tutkimaan” miten oma ammatti on muutoksessa. Ohi havaitsemisen esimerkki työelämän sisältökontekstissa voisi olla tilanne, jossa ihmiset puhuessaan kokemuksistaan työelämässä samalla tuovat esille persoonallista ammatillista työotettaan. Riippuu sitten ohjaussession luonteesta ja sen turvallisuuden ja avoimuuden asteesta, voiko bricoleur harkita tuon ohihavainnon esille ottamista keskusteluissa.

Toiminnallinen retoriikka tarkoittaa ensinnäkin kykyä olla mentaalisesti hereinen samalla kun mieli kuitenkin on tyhjä. Tätä tilaa kutsutaan toiminnallisessa retoriikassa aavistelevaksi tyhjäksi. Toinen toiminnallisen retoriikan taito on tunneavoimuus. Kun aavisteleva tyhjä on virittymistä tavoittaa asiapainotteisia sisältöjä, niin tunneavoimuus liittyy sellaiseen tunnevärähtelyyn, jolla pyritään huomaamaan esiin nousevia tunnesisältöjä. Tunneavoimuudessa pyritään eliminoimaan yksilön omat henkilökökohtaiset tunteet ja saamaan ote toisten ja ihmisten yhteisistä tunteista. Kolmas toiminnallisen retoriikan tekijä on kehollinen valppaus.  Siinä on olennaista oman kehollisen asentoihin ja liikkeisiin liittyvän virittymisen saattaminen palvelemaan aavistelevaa tyhjää ja tunneavoimuutta.  Kehollinen valppaus saattaa aavistelevan tyhjän ja tunneavoimuuden käyntiin ja ylläpitää niitä. Retoriikka voi tuntua tässä yhteydessä vieraalta tai keinotekoiselta termiltä. Retoriikassahan on kyse puhetaidon vakuuttavuudesta. Toiminnallinen retoriikka kytkeytyy mielellis-kehollisen läsnäolon ja osallistumisen vakuuttavuuteen, kyse on läsnäolevan ja osallistuvan virittymisen aitoudesta ja vahvuudesta. Ja siis tässä mielessä toiminnallisesta retoriikasta.

Kun tarkastellaan aavistelevaa tyhjää bricoleurin ohjaustoimintana, siitä voi saada ymmärryksen esimerkiksi seuraavasti. Jos käytämme edelleen esimerkkitilanteena työelämään liittyviä kysymyksiä, niin aavistelevan tyhjän ”käyttö” tarkoittaa esimerkiksi sellaista bricoleurin toimintaa, jossa hän läsnäolonsa väkevyyden kautta yrittää kuulla ja nähdä niin välittömiä asiasisältöjä kuin yllä mainittujen havainnollisen herkkyyden esimerkkitapausten kaltaisia muita sisältöjä. Läsnäoleva väkevyys aavistelevan tyhjän virittymislaatuna keskittyy läsnäolemiseen muiden osallistujien ja myös ryhmän esille tuomiin asia-, tunne- ja suuntautumissisältöihin. Aavistelevan tyhjän läsnäolossa bricoleur pyrkii pitämään omat tunteensa ja ajatuksensa erillään toisten ajatuksista ja kokemuksista. Työelämäkeissin tunneavoimuus-virittyminen voi olla esimerkiksi sitä, kun bricoleur pystyy ”aistimaan” osallistujien varovaisuuden, nolouden, asiasta täyttymisen ja päälle käymisen tunteita sekä niiden pohjalta rakentamaan session tunneilmastoa.  Kehollisen valppauden voidaan sanoa olevan myös hienovaraista tahtomista. Bricoleur esimerkiksi omilla asennoillaan kuten painon siirroilla istuessa ja katseen kohdistamisella, siirtämisellä, väistämisellä jne. tekee toisaalta yhteistä osallistumistilaa (avoin, välttelevä, kutsuva jne.), toisaalta luo itselleen aavistelevan tyhjän ja tunneavoimuuden käyttäytymistiloja.

Havainnollinen herkkyys ja toiminnallinen retoriikka ovat toistensa vastinpareja.  Ne liikkuvat toisikseen eli havainnollinen herkkyys vaikuttaa toiminnalliseen retoriikkaan ja se havainnolliseen herkkyyteen. Käytännön toiminnassa ne toteutuvat samanaikaisesti, vaikka niitä voi edellä kuvatulla tavalla käsitteellisesti erotella.