Dialogi Jaikussa asettuu mielessäni esimerkiksi dialogihorisontista. Jaikussa viestitään fiiliksiä, kuvataan olemisia ja tilanteita, välitetään raportteja, kerätään tietoa, pohditaan. Välillä vakavaa, joskus kevyttä hulluttelua; toisinaan asiaa, sitten seurustelua jne. Dialogin ainekset ovat ulkoisesti Jaikun kanavien ketjuissa, kontaktien viesteissä ja kommenteissa, jokaisen omassa kirjoitusprofiilissa, sisäisesti jokaisen mielessä muodostuvina yhdistymisinä ja koosteina sekä liikkeessä olevina kehkeytymisinä.
Vuorovaikutus ja keskustelu ei ole “oikeaoppinen” puheenvuoro-vastaus-jatkopuheenvuoro-jne. ketju (joskus toki sitäkin), vaan massa viestejä, joista jokin nousee merkittäväksi jollekin, joillekin. Ja siitä syntyy uutta ainesta viestien elävään kokonaisuuteen. Ja se on dialogihorisontti. Olennaista on horisontti, ei dialogi. Täytyy olla horisontti (massa), vasta sitten voi syntyä dialogia. Jaikussa olen kokenut dialogin syntymisen ja olemisen – se ei synny tekemällä, eikä se koskaan ole mallin mukainen, vaan aito, inhimillinen, epämääräinen, sekava, jäsentyvä, koskettava …
Nytkin jännästi yhdistin kaksi sinun jaikuviestiäsi omassa päässäni yhdeksi. Jaikudialogi johti tänne, mutta mielessä pyöri vielä Internetpassiivisuus -kommenttisi. Nämäkin jonkinmoista viestien välistä dialogia. Tietoista tai tiedostamatonta.
Verkkodialogi todellakin monimuotoista. Myös motiivit varmasti riippuvat. Joskus vaan innostuu asiasta. Joskus tarve nostaa omia juttuja esille ja silloin varsinkin nuo hippaset helposti käynnistyvät.
Monesti miettii, että jotta syntyisi muutakin kuin ohitoimimista, pitäisi enemmänkin kytkeä verkkodialogia yhdessä tekemiseen. Olisi oikeasta yhteinen intressi, tavoitteet, paineetkin ja yhteinen juttu, jota nostaa esille. Niin paljon kuin erilaisia hankkeita ja projekteja syystäkin parjataan, jotain yhteistä sellaistakin olisi hauska kehittää. Sitä tehdessä dialogikin soljuisi luonnostaan, ja kytkeytyisi arjen yhteiseen aherrukseen.
Yhdessä tekeminen on, joo, tärkeää … upeinta? Mutta ohitoimiminen, -puhuminen/kirjoittaminen on sekin tärkeää, ja peri autenttisen luonnollista. Dialogihorisontissa ohipuhumiset ja -tekemiset kuitenkin dialogisoituvat. Jos syntyy tuo horisontti – kuten jaikussa silloin, kun oma osallistuminen on osa isoa viestimassaa – monologitkin dialogisoituvat. Ja tässä on se merkittävä dialogihorisontin kehkeyttävä vaikutus. Tavallaan dialogihorisontissa interpassiivisuus interaktualisoituu. Mutta molempien täytyy olla olemassa. Lisäksi interpassiivisuudella on tärkeä itselle (ja toisille) tilaa antava rooli. No tässä nyt tällaista tajunnanvirtaa …