… upea kirjailija – ainakin teoksensa Kohti pohjalta arvioituna. Uutta suomalaista laatu-kirjailijapolvea. Hän kuljettaa ihmisenä olemisen peruskysymyksiä kolmen päähenkilön (isä, poika, tytär) kautta.

Näiden peruskysymysten – kuka minä olen, olenko minä, mitä on rakkaus, lähimmäisyys, vastuu, kuolema … – rinnalla, tai pikemminkin sisällä tapahtuu aikamme länsimaisen elämuodon kuvaus ja arviointi (ei kuitenkaan pateettista oikean/väärän puolelle asettumista, mutta ainekset kyllä; valinta jää lukijalle),  politiikan esille pano latteuksineen ja ansioineen jne. Itse asiassa kaikki.

Hieno romaani – pakko lukea yhteen putkeen.  Suosittelen. Tässä vielä yksi näyte tekstistä: “Tämä siis oli rakkautta. Näin arkista. Näin näkymätöntä. Näin mitätöntä.  Näin täyttä. Hapen kaltaista, mahdotonta analysoida, mahdotonta varastoida. Hän vain tunsi sen, hengitti sitä.”