Opentie on opettajan opintie – ja myös jollakin tavalla henkilökohtainen “open way”. Teen tätä itselleni ja samalla teillä leikkaaville kanssakulkijoille ovat he sitten työtovereita, opiskelijoita tai muita arjen (ja juhlan) matkaajia.
Koska opettajana toimin ennen kaikkea verkkopedagogiikan alueella, tämän foorumin keskiössä ollevat siihen liittyvät aiheet – toisaalta oppiminen, toisaalta osaaminen. Ensin mainittu viittaa siihen, että olennaista on ymmärtää oppimista (mistä siinä on kyse, miten sitä tapahtuu, miten se on suhteessa ympäristöönsä jne.). Osaaminen on tärkeämpää kuin opetuksen seurausten ja työn tekemisen dokumentit – osaaminen on arkista totuutta, jolla on käytännön merkitystä niin työn tekemisessä kuin opiskelussa ja oman elämänsä toteuttamisessa. Opettajana olen myös kiinnostunut osaamisesta – niin omasta kuin toisten. Ja silloin on olennaista – ensin tunnustaa, että ihmisillä on monenlaista ja monin sanoin kuvattavaa osaamista, ja sitten tarvittaessa tunnistaa tuota osaamista. Ja kun puhe on verkkopedagogiikasta, olen kiinnostunut verkossa ja verkon avulla tapahtuvasta oppimisesta sekä verkossa olemisen ja tekemisen taidoista, osaamisesta. Ja niiden tunnustamisesta ja tunnistamisesta.
Verkkopedagogiikka ei ole aina ollut opettajana (kouluttajana, konsulttina, työnohjaajana) olemiseni keskiössä. Eikä se nytkään ole ainut ammatillinen alueeni. Siihen kykeytyy kiinnostus elämän oppimiseen ja osaamiseen (life based learning – kehkeytymässä arvostettuna alana/alueena?) ja työssäoppimiseen ja -osaamiseen (work based learning, on-the-job learning). Näitä kaikkia sitoo yhteen kysymykset informaalista ja formaalista oppimisesta (ja osaamisesta).
Elämässä oppiminen liittyy (minulla) elämänkumppanuuteen, vanhemmuuteen ja juuri näinä vuosina saaressa olevalla saunamökillä puuhailuihin (rempaa ja luonnonantimien hakemista sekä kiven kanssa “taistelua”, “kivitaidetta”, joka on alkamassa), matkusteluun sekä taiteeseen (kaunokirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin kuluttamista).
Työssäoppiminen kiinnittyy verkkopedagogiikkaprojektin vetämiseen sekä opettajaksi opiskeleville järjestettävään ohjaustaidot verkossa verkkokoulutukseen, muutamiin lähinnä henkilökohtaistamiseen liittyviin koulutuksiin sekä yksilö- ja ryhmä/yhteisötyönohjaukseen.
Tässä lyhyet maastomerkit Opentien.
Tunnen oppineeni kaiken oleellisen niin työssäni kuin elämässäni informaalisti. Tällä oppimistaustalla on aika paradoksaalista päätyä opettamaan muita formaalisti! Nykyisessä pilottipuuhassani pyrin ujuttamaan formaaliin koulutukseen liudan informaaleja elementtejä. Nähtäväksi jää, millaisin tuloksin.
Niin, Irmeli, onko se niin, että sitä tuntee oppineensa informaalisti, mutta se informaali tuntemus sisältää myös formaalien oppimisympäristöjen vaikutukset. Ne eivät siis ole merkityksettömiä, mutta se varsinainen juurtuva oppiminen tapahtuu sitten siinä sinun, minun ja meidän elämänarjessä ja toteutuvassa työtoiminnassa informaalisti, suunnittelemattomasti, sinällään.
Niin, ehkä formaali oppiminen on luonut päähän jotkut jäsennykset ja järjestelmät, jotka auttavat epämuodollisissa yhteyksissä oppimista. Tai sitten on niin, että alkuperäinen utelias asennoituminen on auttanut sekä virallisissa oppimiskuvioissa että vapaa-aikana! Niin tai näin, ikinä en ole muodollisessa koulutuksessa atk-taitoja opiskellut, mutta ikäisekseni rouvasihmiseksi olen kohtuu näppäräksi harjaantunut.
Joo´o …ehkä sillä formaalilla on sellainen hierrepinnan ja virittäjän rooli, joka sitten pistää meidät (informaalisti) liikkeelle :-). Mutta se (formaali) ei tietenkään ole useinkaan välttämätön/tarpeellinen.