Olen duunannut slideja IT-kouluttajien päiville ohjaustaidoista verkossa. Sisällöt ovat kohtuullisen tuttuja, mutta työkalu on uusi, eli olen opetellut sliden (videon tms.) ja äänen kytkemistä toisiinsa Voicethreadilla. Tulos pitäisi olla tässä.
Matkalla – A quest for!
Elämässä oppiminen, Life-based learning; Kehittävä arviointi, Evaluation for development
Se toimi! Kuuntelin koko jutun samaan vauhtiin.
Uskon että tämä antaa ajatuksia sellaisille ihmisille jotka ovat jo ohjanneet itse verkkokursseja. Hiukan voi huimata tuo mahdollisten virheiden suuri määrä – tai se nousi itselle nyt mieleen kun ensi viikolla vai tälläkö se on – pääsemme taas hankkimaan kokemuksia. Toisaalta sudenkuopista meillä ainakin kiitettiin kun ne oli koottu Virpe seminaariin nuo samat jutut. Itsensä reflektion paikkoja ne ovat..
Konkreettista: Diassa 5 sanot rypäät (onko väliä, ymmärtää sen). Anne Röngäs on kai muuttunut sukunimeltään kun toimii www-maailmassa.
Ajatuksia heräsi: Mitä tapahtuu kun verkkokursseilla aletaan osata olla: moninaisuus taitaa lisääntyä ja ohjaajan keinot voivat olla melkein mitä tahansa kunhan edistävät oppimista.
Ohjaajan eristäytyminen ei suinkaan aikuisopiskelussa aina johda pelkkään sosiaaliseen jutusteluun, kyllä ne mokomat keskustelevat opettajankoulutuksessa oikein hyvin asiata vaikka ei ohjaajaa näkyisi eikä kuuluisi. Oma roolini on tullut vuosi vuodelta hiljaisemmaksi kun ei siellä niin tarvita. Siis esityksessä on sellainen piilosanoma että aina ohjaajan osallistuminen on tärkeä. – Kuten se tulee taas intensiivillä olemaan…! ihan tässä odottaa
Kiitos tästä, olet ollut ahkera. Voisit kertoa tekemisestä. Ilmeisesti puhuit pätkä kerrallaan. Olitko yksin? Se oli kivaa jutustelua, luontevaa. Olen ajatellut että elävissä tilanteissa saa parhaat nauhoitukset kun on henki päällä, mutta kai se toimii näinkin. Vai oliko sulla kuuntelija?
Heli keskiyöllä
Kiitos Heli rohkaisevista kommenteista. Itseäni hirvitti eniten se, että ihan ilman kässäriä vaa aloin puhua – ja välillä on mukana ööö, tota jne. – ja myös jää sanomatta sellaista, mitä kuuluisi. Mutta sitten ajattelin, että tällainen keskeneräisyys kuuluu asiaan. Tuo Anne nimi on vallan mainio: kun olen tässä viime aikoina ollut tekemisissä vain rongaksen kanssa, niin niinhän siihä kävi, ettei ö:itä en olekaan olemassa. Siis ihan todella Anne on minulle Rongas.
Itse tekeminen – se on vieläkin opettelussa (sain tuon ohjelmalinkin perjantai-iltana) – tein nauhoitukset aina dia kerraallaan, niin se tapahtuu voicetfreadissa. Ja ilman yleisöä – ennen viimeistä diaa naapuri kävi hakemassa allekirjoituksen tiekunnan tilinpäätökseen, ja siinä vähän yhdessäkin näitä asioita haasteltiin.
Harmi, että ohjelmalla saa vain kolme ilmaista (ja ilmeisesti tässä freessä on jonkin verran rajoituksia – kaikki ei ainakaan eilen toiminut).
Ja kun verkkokursseilla osataan olla, sitten ne eivät enää olekaan verkkoKURSSEJA :).
Niinpä, kurssi nimeltä elämä – sitäkö tässä suoritamme?
Minusta kielen pitää olla tuollaista hakevaa, en haluaisi kuunnella sellaista jossa ikäänkuin luetaan paperilta jokainen asia vain yhden kerran selkeästi ja selvästi. JOskus olen osunut sellaiseen ja kaivannut sitä hälisevää yleisöä joka sotkee ääniä mutta myös luo tunnelmaa.
Se helpottaa että joku muutaman kohdan jäsentely on näkyvissä ja sitten puhe. Tykkäsin myös siitä että diat vaihteli ilmaisultaan – keskustelusta oli enempi tekstiä. Kyllä sen ehti siinä samalla lukea kun puhuit.
Vaikka sisällön arviointiin tarvittaisiin tuntemattomampia ihmisiä, minä osaan nuo ajatukset jo liian hyvin;)