Opentiellä

Tässä tammikuun aikana on iltapuhteina tullut luettua Doris Lessingin  Kultainen muistikirja ja Laura Lindstedtin Sakset.   Ehkä johtuu siitä, että kun olen mies, niin en oikein kunnolla ole päässyt kiinni kirjoihin.  Lessingin feminismiklassikko on jotenkin raporttimainen, ja sitten myös vanhassa ajassa kiinni - nykyaikana ja mies-naisasetelmat ovat jo muuttuneita? 

Sakset kuvaa äidin ja tyttären suhdetta ja ennen kaikkea suhteen vaikeutta, kun yhteyttä ei löydy.  Kirja on itse asiassa tosi riipaiseva.  Kuitenkin minulle jää fiilis, että se ei oikein etene asiaansa, vaan kiertelee, yrittää lähestyä sitä.  Tässäkin voi olla kyse miehisestä ymmärtämättömyydestä:  minulle läheinen nainen kertoi kirjan teemasta, että kohtaamattomuuden, yhteyden saamattomuuden tunnelma on juuri se, mitä kirjassa tulee esille - se on se tunne, jolle ei hakemallakaan löydy konkreettisesti ja tyhjentävästi kuvaavia sanoja.