Kesälukemisena on menossa - vasta nyt - Grassin Kampela. Ehkä kolmasosa luettu, ja puhuttelee jo monella tavalla, mutta kokonaisuudesta joskus myöhemmin. Just nyt kolahti seuraava sitaatti:
“Kolme kysymystä
Miten saatan
- kun meidän pitäisi kauhusta jähmettyä lyijyksi -
nauraa
nauraa jo aamiaispöydässä?
Miten voisin
- kun vain jätevuori, vain jätevuori enää kasvaa -
puhua Ilsebillistä koska hän on kaunis,
ja miten kauneudesta?
Miten aion
- kun valokuvan käsi ei koskaan saa riisiannostaan -
kirjoittaa kokista
joka täyttää juottohanhia?
Kylläiset ryhtyvät nälkälakkoon.
Jätteiden kauneus.
Tämä on kuoliaaksinauramista tämä on.
Etsin sanaa jossa olisi häpeä.”
Entries (RSS)