Joo, avoin osallistuminen ja vertaiskyvykkyys ovat omat asiansa - jotenkin tulivat tuossa kimppaan.

Mentorointi oppimistilassa on kiintoisa kysymys. Ehkä pitäisi tarkastella sekä mentorointia, vertaisuutta ja vertaismentorointia ja niiden suhdetta toisiinsa, ja sitä miten ne tekevät (verkko-)oppimistilaa. Tässä ollaan mielestäni myös tekemisessä sen kanssa miten oppimistila ja ohjaustila asettuvat suhteessa toisiinsa, ja miten niistä tulee - silloin kun ne käytännössä ovat sama tila - yksi yhteinen tila. Ehkä pitäisi huomata ja ymmärtää pedagogisoitu oppimistila ja vertaistuotettu oppimistila, ja sitten suhteuttaa niihin mentorointi ja vertaismentorointi?

Stigmergy genre minusta viittaa enemmän tekstilliseen kuin auditiivis-visuaaliseen vuorovaikutukseen - ihan varmasti en tiedä. Mutta siis lukisin asian kirjoittamalla kommunikointina.

Stigmergy vienee nimenomaan avoimeen, itseorganisoituvaan oppimistilan tarkasteluun, ei niinkään (pedagogisesti) organisoidun oppimistilan katsomiseen. Kun näkökulmassa ei ole sosiaalisella neuvottelulla/vuorovaikutuksella olennaista roolia, se antaa toisenlaisen ja tärkeän katsekulman. Miten pedagogisissa tiloissa vain sisältökommunikaatio ja yksilöllinen tekeminen luovat ja antavat ilmettä ko. virtuaaliselle tilalle?

Kiitti artikkelivinkeistä - täytyy tutustua niihin; suhteiden verkostoa erityisesti täytynee tutkailla tarkemmin.

- pedagoginen hyvä kokemus on tämä kolminaisuus: (1) täytyy olla jotakin sisältöä ja sitä jotenkin yhdessä tuotetaan ja otetaan haltuun - ja siinä sos.med. vermeet ovat mainioita, ja jokaisen on tehtävä itse valintansa siitä, mitä käytetään, (2) tuota sisältöä täytyy keskustellen sulatella, ts. keskusteleva vuorovaikutusprosessi on hyvä sisältyä pedagogiseen ratkaisuun, ja taas sos.med. vermeillä se on mahdollista toteuttaa; millainen vuorovaikutusprosessi saadaan syntymään, fasilitoitua, on taas opettajan persoonallinen juttu muiden osallistujien kanssa, (3) haltuunotettua ja vuorovaikutteisesti sulateltua sisältöä kannattaa soveltaa johonkin osallistujalle/osallistujille tärkeään mahdollisimman todelliseen tilanteeseen, ja taas tässä voidaan hyödyntää sos.med.vermeitä. Nämä kolme tapahtumaa menevät toistensa sisälle, vaikka ne ajoittuvat jossain määrin erillisiksi - lisäksi voi olla osallistujakohtaista vaihtelua, missä kohdassa kukin menee; yhdessä ko. kolme toimintoa muodostavat parhaimillaan yhtyisöllisen prosessin.

Mielestäni kuvattua pedagogista toimintatapaa voidaan käyttää missä tahansa oppimisprosessissa. Mutta totta tietysti on, että onnistumis- ja toimivuuskokemus on omani, ja toisille käyvät toisenlaiset ratkaisut.

Kuvion läpi kulkevat kolme nuolta yrittävät sanoa sitä, että asiantuntijatiedolla on aina jokin rooli opetus- ja oppimistapahtumassa. Asiantuntijoita voivat opettajien lisäksi (käytännöissä kuitenkin usein opettajat) olla osallistujat (ja nykyisin yhä enemmän) sekä mukaan pyydetyt (tulevat) ulkopuoliset asiantuntijat. Työssä oleva kokemus ja tieto viittaa siihen, että niin tietojen hankinnassa ja haltuunotossa, sulattelussa ja soveltamisessa on tärkeää pitää esillä ja hyödyntää ihmisten työssään hankkimaa pääomaa, elämässä oleva kokemus ja tieto viittaa siihen, että niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisillakin on paljon sellaista, joka pitäisi saada mukaan minkä tahansa tiedon/taidon/valmiuden haltuun- ja käyttöönottoon, näkyviin ja kuuluviin yhteisissä keskusteluissa ja myös niissä sovelluksissa, joissa “se juttu” viedään johonkin itse kullekin tärkeään. Ja pitäisin ehdottomasti nuo kaikki - asiantuntijuus, työ ja elämä - mukana.

Jäsennys on melko väljä, ja haluaisin sen pysyvänkin sellaisena. Sitä voidaan tarkastella tutkivan oppimisen mallin, pbl-mallin ja ties minkä mallin perspektiivistä. Ja tehtäköön niin, jos niin halutaan. Itse on vannoudu mihinkään malliin (enkä tätä kuvattuakaan varsinaisesti mallina pidä, vaan oman kokemuksen esillekirjaamisena), vaan mieluummin sovellan mitä milloinkin - vähän tilanteen ja fiiliksen mukaan.

Ja siis näistä elementeistä rakentuu pedagogiikka, jossa ovat käytössä sosiaalisen median ympäristöt ja työkalut. Ja edelleen: tämä on yksi näkökulma (paraikaa valmistelen tietyllä tavalla uutta, jonka linssinä on oppimistila - toivon sen valmistuvan yhteiskeskusteluvaiheeseen heinäkuun loppuun mennessä).

Riemullista kesää!

On myös kiinnostavaa keskustella siitä, miten eri-ikäisillä ihmisillä oppiminen sosiaalisen median ympäristöissä toimii.

Ja Peeii: tuon kuvan avaamiseen on vaikea osallistua sivusta, kun oma tulkinta on ilman taustoitusta. Ei mitään kiirettä avaamisella. Sinun se kuitenkin on tehtävä, kun kuva on sinun tekemä. Me kommentoijat voimme toki esitellä omia tulkintojamme. Tai luoda yhdessä uutta, vaikkapa mindmap-kokeilussa.