Opentiellä

Olen parina päivänä lukenut opettajaopiskelijoiden tekemiä organisaatioiden verkostoanalyysejä (aineistoinaan kyselyt, haastattelut ja kirjalliset lähteet).  Keskeinen analyysihavainto on, että organisaatioiden sisällä sekä formaaliset että informaaliset verkostot ovat tärkeitä, mutta informaalisten verkostojen konkreettista luonnetta ja toimivuutta ei tunneta.  Niiden rooli kuitenkin pitäisi ymmärtää, ts. informaalit  verkostot (kahvihuoneissa syntyvät tms.) saattavat olla jopa merkittävämpiä kuin formaalit  (eli viralliset) suhteet, yhteydet ja rakenteet.  Samalla tässä ihmettelen, mikä ero on (formaaleilla ja informaaleilla) organisaatiorakenteilla ja verkostostruktuureilla.  Tai että mikä niiden suhde toisiinsa on. Vai onko niin, että formaali onkin organisaatiorakennetta ja informaali liukuu jo verkostorakenteeksi?

Organisaatioiden sisäisiä verkostaja ja niiden toimivuutta tarkasteltaessa on myös erotettava organisaatio  ja yhteisö toisistaan.  Organisaatio liittyy  formaaleihin yhteistyö- ja valtasuhteisiin, kun taas  yhteisö ja yhteisöllisyys liittyvät informaaleihin vuorovaikutussuhteisiin. Kun informaaleja verkostoja hahmotetaan yhteisöjen ja yhteisöllisyyden kautta, on syytä kiinnittää huomiota  sekä yksilöllisiin ja yhteisiin tunteisiin, vuorovaikutuksen määrään ja laatuun sekä johtajuuteen. Viimeksi mainittu on vallankäytön yhteisöllistä kokonaisuutta, ei niinkään yksilöiden (johtajien) valtatekoja.

Toinen tekijä, jonka avulla mielestäni voidaan tarkemmin hahmottaa formaaleja ja informaaleja verkostoja, on sijoittaa verkosto erilaisten yhteenliittymien jatkumoon, ja siten yrittää tavoittaa sen omaa luonnetta.  Sijoitusehdotus alla.

****

I´ve during two days red network analyses of organizations made by teacher students. The analyses are based on the questionnaire and interview materials and on the relevant literature. A key finding in analyses seems to be that  both informal and formal networks inside organizations are very important, but a concrete character and functionality  of informal networks  are unknown or  they are not understood by people in organizations.  However, their role  should be understood, i.e. informal networks (e.g. the one´s, which awake in coffee rooms) may be even more remarkable than formal relations, connections and structures. At the same time I´m reflecting, what is the difference  between (formal and informal) organization and network structures. Or what is their mutual relationship? Or is it so that ”a formal” is an organization structure and ”an informal”  already glides in a network structure?

When examining internal networks of organizations and their functionality it also has to differentiate an organization and a community from each other.  The organization is connected with  formal  collaboration and power relations, while  the community and communality are connected with informal  interaction relationships. When informal networks are viewed through communities and a communality, it is important to draw attention in individual and shared emotions, in an amount and a quality of interaction, and in a leadership. The latter is a communital entity of a use of power, not so much  a power act of individuals (leaders).

An another factor, by which formal and informal networks can be examined more exactly,  is to locate  a network in the continuum of different kinds of gatherings of people, and to try to reach the real character of  a network by it.  A suggestion below.

Mielenkiintoinen matsku täällä.

Olen pääsiäisen päivinä lukenut Beckettin kirjaa Watt.  Lukeminen eteni neljässä jaksossa. Ensimmäinen, kolmas ja neljäs olivat jotenkin ulkopuolisia.  Tajusi kyllä , mutta ei ollut sisällä. Ehkä se vain johtui siitä, ettei kyennyt virittymään tekstin kvaliteettiin: tavallaan ihan arkipäiväistä, mutta kuitenkin tavattoman filosofista.

Toinen jakso oli sitten jotain täysin toisenlaista – yhtäkkiä vaan olisi sisällä ja teksti vaan kulki; en enää lukenut sitä, vaan olin sitä. Kirjoitin tuossa tilassa näin:

“Beckettin teksti on puhdasta ajattelua, ottamatta tällä kuitenkaan kantaa siihen , mitä se sitten on. Se vaan on. Pelkkää tietoisuutta, ja jos olet itse sen ulkopuolella, et ymmärrä sitä. Beckettin teksti on tässä puhtaudessaan ihmeellisen kaunista: käsittämättömän käsitettävyydessään suurenmoista. Beckettin Wattista on sanottu, että se on musiikkia. Ja se on totta. Lauseet - tavallisuudessaan ja samalla puhtaassa ajatuksellisuudessaan – ovat matemaattisen tarkkoja. On kummallista, että matematiikka monimutkaisina yhtälöinä tulee Beckettin lauseissa ymmärretyksi; siis käsittämätön muuttuu vastakohdakseen. Ja kun virkkeen kokonaisuudessa saa kosketuksen matematiikkaan, kuulee sanat ja lauseet musiikkina. Ne soivat, tarkasti, kohdillaan kuin numerot ja symbolit kaavoissaan.”

Ja lopuksi yksi esimerkki: ” Vaikeaselkoiset avaimet saattavat avata yksinkertaisia lukkoja, mutta yksinkertaiset avaimet eivät koskaan avaa vaikeaselkoisia lukkoja. Tuskin Watt oli ennättänyt tämän sanoa, kun hän jo katui sitä. Mutta silloin oli myöhäistä katua, sanat oli sanottu, eikä niitä voisi koskaan enää unohtaa, ei koskaan saada sanomattomiksi. Mutta vähän myöhemmin hän  katui niitä vähemmän. Ja sitten vähän myöhemmin hän ei enää katunut niitä lainkaan. Ja sitten taas vähän myöhemmin ne olivat uudestaan hänestä mieluisia, ei yhtään vähemmän mieluisia kuin silloin, kun ne olivat ensimmäistä kertaa kaikuneet, niin ylevinä, niin imartelevina, hänen kallossaan.”

Eilen palkkatyöni yhdeksi keskiöksi varmistui seminaarin suunnittelu ja valmistelu (ja lopulta toteuttaminen) marraskuun 20. päivänä kuluvana vuonna. Livepaikkana HAAGA-HELIA Pasilassa.

Kollega Kari Kekkosen inspiroimana seminaarin teemaksi on sovittu “Rajaton oppiminen”.  Innostaa ihan tosissaan – pitkästä aikaa tuntuu niin kuin olisi näkemässä ja kokemassa jotain flowta . Heräsin aamuyöstä, enkä pystynyt estämään mielessä pyörivää ideointia.  Tällaista oli liikkeellä.

Ensinnäkin “rajaton oppiminen”  liittyy rajattomuuteen oppilaitosten, oppilaitosten ja työelämän, julkisten toimijoiden ja kansalaisten, opettajien ja opiskelijoiden, oppijoiden ja kunhan-vaan-puuhailijoiden, yksilöiden ja yhteisöjen/verkostojen jne. , ammatin ja ihmisenä olemisen, tiedon ja taidon, havaitsemisen, tietämisen ja tekemisen, kasvokkaisen ja virtuaalisen, tekstillisen ja multimediaalisen … välillä.  Mihin vielä – ehdota lisää rajattoman oppimisen konteksteja!

Fyysis-sosiaalinen seminaari on siis 20.11.2009, mutta sitä edeltää verkkokehkeyttäminen  (blogi, wiki, verkkoyhteisö …?). Ennakoivaa työskentelyä myös resurssoidaan (moderaattoreita, asiantuntijoita yms.).  Ja 20.11. jälkeen vielä jatketaan verkossa.

Irl-tapahtumassa asiantuntijaesitys (videoluentona?). Ikään kuin key note speaker (ihminen/ihmisiä jo mietinnässä, onko ehdotuksia?). Semma striimataan ja siihen voi osallistua myös etänä – ACP:llä (Connect Pro).  Back channelit tietty twitteriin, jaikuun/qaikuun tms. ,  Esitysten lisäksi toiminnallista, keskustelua, pienryhmiä – mitä ja miten nyt keksitäänkään. Niistä vois ottaa paloja qikiin tms. …

Siis monenlaista peräkkäin ja yhtäaikaa. Hallitusti! Tuu mukaan ideoimaan ja toteuttamaan.

Työni puolesta virallinen suunnittelu ja valmistelu alkaa nyt. Foorumit tarkentuvat vähitellen; kerron niistä sitten.

Sain kaverilta vinkin Daniel H. Pinkin jenkkibetsselleristä A Whole New Mind. Hän pistää  tämän länsimaisen yltäkylläisen maailmanmenomme, tekemisemme,  kuuteen pakettiin, aistiin, kuten hän itse niitä kutsuu. Sain käsiini tiivistelmän, ja tässä meille vaaleanpunaista virtaa; miltäs kuulostaa?

1. Ei vain toimivuus, vaan myös muotoilu. On taloudellisesti tärkeää ja henkilökohtaisesti palkitsevaa  luoda sellaista, joka on myös kaunista, räiskyvän leikillistä  tai tunteellisesti koskettavaa.

2. Ei vain peruste(lu), vaan myös tarina. Mukaansaamisessa, viestinnässä ja itseymmärryksessä on olennaista  myös kyky tuottaa kiinnostava kertomus.

3. Ei vain ydin ja erikoistuminen, vaan myös sinfonia. Tärkeintä ei ole analyysi, vaan synteesi, kokonaiskuvan näkeminen, rajojen ylitykset, erillisyyksien yhdistyminen uusissa kokonaisuuksissa.

4. Ei vain logiikka, vaan myös empatia. He, jotka kukoistavat, ymmärtävät, miksi kanssakulkijat “ovat liekeissään”, osaavat takoa “oikeissa suhteissa” ja välittävät ihan oikeasti toisista ihmisistä.

5. Ei vain tosissaan oleminen, vaan myös leikki. Tietysti on oltava tosissaan, mutta niin työssä kuin omassa elämässäänkin täytyy vakavuuden rinnalla leikkiä.

6. Ei vain aineellinen runsaus, vaan myös mielekkyys. Materiaalisen hyvinvoinnin raadollisessa paljoudessa tarvitaan jaloja pyrkimyksiä, itsensä ylittämistä ja henkistä täyttymystä.

Olen viime päivinä saanut miettiä ja tutkailla, mitä arkioppiminen eli informaali oppiminen tarkoittaa.  Itselleni jäsennykseksi rakentelin wikisivun, jota voi vaikka kimpassa kehittää eteenpäin.

Brandon Hall määrittää vuoden 2009 viideksi oppimistrendiksi seuraavat:

- mobiili oppiminen,

- omaehtoinen (informaali) oppiminen,

- oppimiseen liittyvät joustavat oppimiympäristöt,

- oppiminen virtuaalisissa maailmoissa,

- peli- ja simulaatio-oppiminen.

Voisivatko nuo olla totta suomalaisessa työn ja koulutuksen arkitodellisuudessa?

Onko niin, että kaikista toiminnoista keskustelu on kuitenkin se olennaisin osallistumisen tapa, jolla oppiminen verkossa tapahtuu?  Kysymys tuli mieleen, kun lueskelin keskusteluunreagointitekniikoita.  Mitähän mieltä tästä voisi olla?

Anna Mari Leinosen väitöskirjassa “Ammatillinen opettajuus kansallisessa verkko-opetuksen kehittämishankkeessa” on mielestäni mainiosti kuvattu verkko-opettajuutta erilaisissa ammatillisen verkko-opetuksen käytännöissä.  Kokosin opettajatyypit yhteen taulukkoon.  Tunnistatko itsesi tai tuttujaverkko-opetustoteutuksia?

Myös opettajaluokituksiin liitetyt pedagogiikat ovat kiinnostavia, ks. kuviot alla

Pitäisköhän nykyajan sosiaalisen median käyttötilanteissa  puhua myös (ammatillisesta) opettajuudesta monimuotoisen vertaisuuden toteutumisena?

Tänään oli kummallinen päivä: leipätyö liukui vanhan innostuksen – gibsonilaisen ekologisen psykologian – perkaamiseksi. Ja taustalla vaikutti Jussi-Pekka Erkkolan gradusessiosta soimaan jäänyt “sosiaalinen media toimintakonseptina”.  Jaikuilun tiimellyksessä sitten syntyi idea avoimesta tutkijasta. Ja nyt sitten pukasin ekadraftin “tutkimussuunnitelmasta” .   Olen iloinen kommenteista – ihan suoraa puhetta vaan …