Opentiellä

Mielenkiintoinen matsku täällä.

TUKEA-hankkeeseen liittyvän Ammatillinen verkkopedagogiikka julkaisun tekeminen edistyy tässä sadepäivänä. Aiheen jäsennys on nyt kuviona valmiina. Pistän sen tähän jakoon kuvioon liittyvien selitysten kanssa.

Ammatillisen verkkopedagogiikan jäsennys

Kehollisuus: havaitsemisen ja toiminnan ykseys erilaisissa toimintaympäristöissä

Verkko: ympäristöt ja työkalut

Vuorovaikutus: vertaisten keskinäinen kanssakäyminen sekä vertais- ja asiantuntijaohjaus

Multimedia: teksti, ääni, kuva, video, animaatio; hypermedia

Sosiaalinen media: blogien, wikien, yhteisöjen jne. käyttö; multimediaalisuus liittyneenä toimijoiden henkilökohtaiseen ja yhteiseen osallistumiseen

Toiminnallisuus: kehon käyttö reaalisesti ja virtuaalisesti; osallistuva yhteistoiminta

Oma tekeminen: mobiilien työkalujen käyttö oppimis- jä työtilanteissa

Yhteinen tekeminen: yhteistyö oppimis- ja työympäristöissä sekä verkkotiloissa

Verkossa tekeminen: mobiilien työkalujen käytön kytkeminen verkkoympäristöihin

Taidot: multimedian tekeminen jä käyttö erityisesti sosiaalisessa mediassa ja työympäristöissä

Osaaminen: sosiaalisen median käyttökulttuuri oppimisen ja työn (työelämän) kehittämisen ympäristöissä (taitojen kokonaisuus aika-tila -jatkumoissa kuten talonrakentamisessa ja lastenhoidossa)

Työ: aidot työympäristöt ja niiden jäljitelmät oppimisympäristöinä (taitojen ja osaamisen kokonaisuus erilaisissa fyysisissä ja sosiaalissa (verkko)ympäristöissä kuten tuotantolinjalla, ravintolassa ja toimistossa)

Vertaisuus: jakaminen ja toisilta oppiminen (niiden tukeminen)

Ohjaus: verkossa ohjaamisen taidot ja osaaminen; ohjeistukset, läsnäolo sekä toiminnallinen, reflektiivinen ja sisällöllinen ohjaus liittyneenä ohjaukselliseen työotteeseen.

Aika hiipuu tulen kanssa. Me mukana. Hetki ja ikuisuus.

- Posted using MobyPicture.com

Siis keskustelu. Sometun tulevaisuus. Henkilökohtainen ja yleinen ihmisyys. Kehollisuus/kehottomuus.

- Posted using MobyPicture.com

VV matkalla, tunnin päästä täällä. Parin vuoden suunnitelma toteutuu – tuntuupas mukalta. Kerrotaan myöhemmin tapahtumia.

- Posted using MobyPicture.com

Uutta viikkoa odotellessa. Ja lampoä. Mieli alkaa taas askarrella … Mutta ei kiiretta … vapaata liikettä …

- Posted using MobyPicture.com

On ehtinyt tovi kulua kun olen täällä Opentiellä ollut – henkilökohtaisuus kaukana tai liian lähellä? Nyt: Sauna lämpiää ja fiilis sellainen, että voi katsoa taaksepäin (katsooko silloin myös eteenpäin?).

Tuuliossa: viikko sitten kävi varkaita, nähtiinkin porukka saareen tullessamme - 20 vuotta vanha terassipöytä viety. Tunne on, että minuun/meihin on kajottu.  Vaikea päästä irti – kuinka kauan menee, että Tuulion idylli palaa?

Viimeinen viikko on  mennyt keittiörempassa.  20 vuotta vanha keittiö pannaan kotona uusiksi.  Itse hanslankarina ja oma poika mestarina.  Ylpeä tunne jälkipolven ammattitaidosta, kun huomaa, että “noin se todellakin menee”. Ja myös siitä, että “miten sen teinkään itse” 20 v. sitten – samalla myös nauttien omasta muinaisesta noviisitekemisestään. Parisuhteen kompromissit ovat myös viehkeästi esillä uuden keittiön teossa; hyvä siitä tulee (ylä- ja alakaappien välien laatoituksen kivineliö kertoo – kuva katsottavissa myöhemmin).

Lukuharrastus on ollut parin kuukauden ajan Paul Austerissa (niin kuin jo monesti aiemminkin; nyt enää pari kirjaa lukematta) .   Eka rivit luettuna pokkarista “Yksinäisyyden äärellä” (löytyi kauppareissulla Prismasta). Takana “Man in the dark”.  Sisällissodan Yhdysvaltoihin itselleen tarinoiva vanhus on kuva erityisesti jenkeille, mutta myös meille kaikille siitä, miten me yksilöinä luomme todellisuutta. Oli muuten eka romaani, jonka luin englanniksi ja oli hieno tunne, kun huomasin vain lukevani enkä kääntänyt kieltä – alanko paikoitellen oppia englantia?

(Käyn lisäämässä puita saunan uuniin). Varsinaisen työn rintamalla intoa on antanut opettajuus HAAGA-HELIAn opettajankoulutusohjelman englanninkielisessä koulutuksessa. Nyt parina pääopettaja Davidin vierellä ja 5-7 opiskelijan ryhmä yksilöohjauksineen. Tuntuu hienolta ja haastaa tekemään.

Ja ihan päätyön alueella olen saanut aikaan ammatillisen alueen verkkopedagogiikan kehittämisen hankkeen eka julkaisun kässärin (Puolipilvistä ja kirkastuvaa: ammatillisen verkko-opetuksen kehittäminen).  Kesän ajan vielä hiontaa ja painoon heti elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Toinen  saman hankkeen julkaisu – Ammatillinen verkkopedagogiikka on myös tekeillä – tässä kesän luppopäivinä on tarkoitus kirjoittaa auki varsinainen aihe (taustakäsitteistö ja johdanto sekä teoriatuumailut on jo koossa) – mahdollisimman konkreettisesti; saa nähdä miten onnistun.

Ja kolmas työjuttu on Rajattoman oppimisen  seminaari.  Juuri nyt se on  suvantovaiheessa, mutta alitajunta työstää aiheita “rajattoman oppimisen”  teemojen esille ottamiseen.  Haku semmaosallistumiseen on muuten käynnissä – tuu ihmeessä mukaan. Jos vain voin jotenkin innostaa sinuakin osallistumaan semmaan, niin teen sen. Käsittämättömästi näin tai sitten kysymyksiisi/kommentteihisi reagoiden; tai toisin – sinun tavallasi.

Ylläoleva näyttää raportilta tekemisistä, mutta olkoon niin. Yritän mennä yhteisesti pohdittaviin asioihin tässä myöhemmin.

Huomenna on juhannusaatto ja ylihuomenna Juhannus. Keskikesä. Kyllä tämä on Suomen hienointa luonnonaikaa talvea (syksyä, kevättä) väheksymättä. Vaimo ja Roope (kettuterrierivanhus) tulevat huomenna kimppaan ja sitten otetaan Juhannusta vastaan lankomiehen ja hänen vaimonsa kanssa. Elämä on.

Hyvää kesää ja Juhannusta Sinulle myös!

Olen pääsiäisen päivinä lukenut Beckettin kirjaa Watt.  Lukeminen eteni neljässä jaksossa. Ensimmäinen, kolmas ja neljäs olivat jotenkin ulkopuolisia.  Tajusi kyllä , mutta ei ollut sisällä. Ehkä se vain johtui siitä, ettei kyennyt virittymään tekstin kvaliteettiin: tavallaan ihan arkipäiväistä, mutta kuitenkin tavattoman filosofista.

Toinen jakso oli sitten jotain täysin toisenlaista – yhtäkkiä vaan olisi sisällä ja teksti vaan kulki; en enää lukenut sitä, vaan olin sitä. Kirjoitin tuossa tilassa näin:

“Beckettin teksti on puhdasta ajattelua, ottamatta tällä kuitenkaan kantaa siihen , mitä se sitten on. Se vaan on. Pelkkää tietoisuutta, ja jos olet itse sen ulkopuolella, et ymmärrä sitä. Beckettin teksti on tässä puhtaudessaan ihmeellisen kaunista: käsittämättömän käsitettävyydessään suurenmoista. Beckettin Wattista on sanottu, että se on musiikkia. Ja se on totta. Lauseet - tavallisuudessaan ja samalla puhtaassa ajatuksellisuudessaan – ovat matemaattisen tarkkoja. On kummallista, että matematiikka monimutkaisina yhtälöinä tulee Beckettin lauseissa ymmärretyksi; siis käsittämätön muuttuu vastakohdakseen. Ja kun virkkeen kokonaisuudessa saa kosketuksen matematiikkaan, kuulee sanat ja lauseet musiikkina. Ne soivat, tarkasti, kohdillaan kuin numerot ja symbolit kaavoissaan.”

Ja lopuksi yksi esimerkki: ” Vaikeaselkoiset avaimet saattavat avata yksinkertaisia lukkoja, mutta yksinkertaiset avaimet eivät koskaan avaa vaikeaselkoisia lukkoja. Tuskin Watt oli ennättänyt tämän sanoa, kun hän jo katui sitä. Mutta silloin oli myöhäistä katua, sanat oli sanottu, eikä niitä voisi koskaan enää unohtaa, ei koskaan saada sanomattomiksi. Mutta vähän myöhemmin hän  katui niitä vähemmän. Ja sitten vähän myöhemmin hän ei enää katunut niitä lainkaan. Ja sitten taas vähän myöhemmin ne olivat uudestaan hänestä mieluisia, ei yhtään vähemmän mieluisia kuin silloin, kun ne olivat ensimmäistä kertaa kaikuneet, niin ylevinä, niin imartelevina, hänen kallossaan.”

Eilen palkkatyöni yhdeksi keskiöksi varmistui seminaarin suunnittelu ja valmistelu (ja lopulta toteuttaminen) marraskuun 20. päivänä kuluvana vuonna. Livepaikkana HAAGA-HELIA Pasilassa.

Kollega Kari Kekkosen inspiroimana seminaarin teemaksi on sovittu “Rajaton oppiminen”.  Innostaa ihan tosissaan – pitkästä aikaa tuntuu niin kuin olisi näkemässä ja kokemassa jotain flowta . Heräsin aamuyöstä, enkä pystynyt estämään mielessä pyörivää ideointia.  Tällaista oli liikkeellä.

Ensinnäkin “rajaton oppiminen”  liittyy rajattomuuteen oppilaitosten, oppilaitosten ja työelämän, julkisten toimijoiden ja kansalaisten, opettajien ja opiskelijoiden, oppijoiden ja kunhan-vaan-puuhailijoiden, yksilöiden ja yhteisöjen/verkostojen jne. , ammatin ja ihmisenä olemisen, tiedon ja taidon, havaitsemisen, tietämisen ja tekemisen, kasvokkaisen ja virtuaalisen, tekstillisen ja multimediaalisen … välillä.  Mihin vielä – ehdota lisää rajattoman oppimisen konteksteja!

Fyysis-sosiaalinen seminaari on siis 20.11.2009, mutta sitä edeltää verkkokehkeyttäminen  (blogi, wiki, verkkoyhteisö …?). Ennakoivaa työskentelyä myös resurssoidaan (moderaattoreita, asiantuntijoita yms.).  Ja 20.11. jälkeen vielä jatketaan verkossa.

Irl-tapahtumassa asiantuntijaesitys (videoluentona?). Ikään kuin key note speaker (ihminen/ihmisiä jo mietinnässä, onko ehdotuksia?). Semma striimataan ja siihen voi osallistua myös etänä – ACP:llä (Connect Pro).  Back channelit tietty twitteriin, jaikuun/qaikuun tms. ,  Esitysten lisäksi toiminnallista, keskustelua, pienryhmiä – mitä ja miten nyt keksitäänkään. Niistä vois ottaa paloja qikiin tms. …

Siis monenlaista peräkkäin ja yhtäaikaa. Hallitusti! Tuu mukaan ideoimaan ja toteuttamaan.

Työni puolesta virallinen suunnittelu ja valmistelu alkaa nyt. Foorumit tarkentuvat vähitellen; kerron niistä sitten.

Austerin New York trilogian ja Illuusioiden kirjan jälkeen luin “Sattuman soittoa”.  Trilogian teoksissa ja illuusiossa Auster katselee ihmistä ulkoapäin. Tai päähenkilö konstruoi elämänsä toisten kautta.  Näkyväksi määrittyvä tulee  toiseudesta, joka on etäällä, tavallaan poissa, mutta kuitenkin vaikuttavana.  Niissä sallin ja haluan itse “tuolla olevan” tekevän minua.

Romaanissa Sattuman soittoa tilanne on toistepäin. En itse tee itseäni, yritän jopa estää itseni määrittämistä, mutta se on mahdotonta. Läsnäoleva toiseus pakottaa minut. “Sattumassa” konstruoidun tahtomattani.  On kiinnostavan taidokasta kertoa ihmisen sosiaalinen rakentuminen sekä itsen että ulkoisen tekeminä; vapaana ja pakotettuna.

Ps. yritin lukea Houellebecqin Halujen taistelukenttää ja Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia kirjoja. Eivät nyt lähteneet kumpikaan. Houellebecq  tuntui tylsältä arkipäiväisyydessään ja Larsson loisteliaassa viihteellisyydessään. Ja molemmat kuvasivat tätä yhteiskuntatodellisuutta, jossa elämme. Taidan haluta enemmän kuin tämä tässä?