Uusi elämä on kirjassa tai jossain muualla; enkeli kuljettaa sitä; se on irtiolemista tavanomaisesta, kaupallisesta tms., se on uhka, joka pitää tuhota tai näky, haave, jota pitää etsiä, ja joka pitää löytää, vaikka se luiskahtaa ulottumattomiin uudestaan ja uudestaan. Uusi elämä on samanlaista, toistuvaa, arkista; se on tässä. Uusi elämä on tätä tavallista. Orhan Pamuk vie lukijansa “uuden elämän” kirjoihin kirjassaan Uusi elämä.
Pamuk kuvaa uuden elämän (mitä se sitten onkaan) läsnäoloa ja -olemattomuutta herkästi ihmisen tajunnan sisäisenä prosessina ja samalla hänen kirjansa on puheenvuoro Turkin (ja miksei Euroopankin) yhteiskuntatilaan. Puhuttelee.
Entries (RSS)
Helmikuu 1st, 2009 at 2:53 jpp
Herätitpä kiinnostuksen kirjaan kirjoittamalla siitä kiinnostavasti. Ja on siinä tämäkin: uusi elämä on aina totta, aina jokaisessa seuraavassa hetkessä. Ja seuraavassa, nyt, taas.
Helmikuu 2nd, 2009 at 7:37 epp
Niin, ajatella: just nyt tässäkin