Onko niin, että kaikista toiminnoista keskustelu on kuitenkin se olennaisin osallistumisen tapa, jolla oppiminen verkossa tapahtuu? Kysymys tuli mieleen, kun lueskelin keskusteluunreagointitekniikoita. Mitähän mieltä tästä voisi olla?
Matkalla – A quest for!
Elämässä oppiminen, Life-based learning; Kehittävä arviointi, Evaluation for development
Mikäs muu se olennaisin voisi olla kuin keskustelu? Tai vuorovaikutus?
Itse en taida oikein sietää enää muunlaisia “ohjeita” kuin tämän Stephenin http://www.downes.ca/post/44261 seven habits of.. sinä laitoit sen joskus blogiisi lainauksen kautta.
Mikä se ydin sitten milloinkin on? Jos nimenomaan jotain asiaa työstetään niin sitten fokusoidaan siihen, jos verkossa surffaillaan avoimin mielin niin sitten tehdään niin ja ollaan hakemassa aina jotain ja jakamassa sellaista mitä mieleen tulee milloinkin.
Minä taidan olla vähän väsähtänyt jatkuvaan verkossa elämiseen ja valikoin mikä itseä huvittaa.. jospa annan mieleni välillä työstää kaikkea mitä sinne on kaadettu (?) tänä syksynä.
“Minä taidan olla vähän väsähtänyt jatkuvaan verkossa elämiseen ja valikoin mikä itseä huvittaa.. jospa annan mieleni välillä työstää kaikkea mitä sinne on kaadettu (?) tänä syksynä.”
Niin … verkossa ei voi olla koko ajan aktiivinen ja osallistuva? Pitää välillä ottaa sulattelevaa etäisyyttä? Totta vai meidän kypsemmässä iässä olevien osallistumiskulttuuria 🙂 ?
Pingback: Vuoden 2008 päätteeksi | verkko-opettajan palapeli
Tuo pakotettu vuorovaikutus on totta, tai että ei sillä mihinkään pääse; tärkeää on antaa tilaa edetä ja osallistua “omillaan”. Mutta kyllä omien kokemusteni mukaan keskusteluissa asiat, ideat ja kokemukset jalostuvat, ja siksi pidän keskusteluita tärkeinä. Mutta myös itsekseen pohdinnat ja pyörittelyt on myös tärkeä temmellyskenttä. Ja ihan vaan olla.
Pingback: Arvoa lisäävät vastaukset « Päivi Hollanti
Pakotetut kommentit ovat minusta ihan tyhmä juttu, mutta sittenkin alussa välttämätön! Raadollinen totuus on, että ani harvat nettikeskusteluun tottumattomat osaavat asiasta innostua kokeilematta, Eivät edes sen vertaa, että kokeilisivat pakottamatta!
Mutta sitten kun keskustelu on lähtenyt liikkeelle, ei sitä mielestäni saa liikaa säännellä (tyyliin: kirjoita vähintään yksi kannustekommentti, yksi kehittävä kommentti, yksi linkkikommentti jne. tai kirjoita kommenttisi sellaiseen ketjuun, jossa on alle kolme aiempaa kommenttia yms.) Kyllä keskustelun on annettava syntyä sinne minne se on syntyäkseen. Edes lievä aiheesta lipeäminen ei minusta ole kovin paha juttu. Kun hei, mistä sen tietää, vaikka sivupolulla olisi enemmän opittavaa kuin opettajan alun perin ideoimalla reitillä!