Tapasin Mika Mannermaan virtuaaliAMK:n seminaarissa 29.10., jonne osuimme esityksen pitäjiksi (omat slideni). Jokin Mikassa kosketti; Intiasta juuri palannut flunssassa värisevä mies, joka ei halunnut tehtävän itsestään gurua, vaikka seminaarin vetäjä yritti.

Mikan esitys oli tiivistys hänen uudesta kirjastaan “Jokuveli Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa”. Ja heti esityksen jälkeen oli pakko ostaa se ja aloittaa lukeminen – ja sitä on jatkunut tähän isänpäivän aamuun saakka, mutta nyt se on “purkissa”.

Lähiesityksen koskettavuus lienee liittyi kirjankin fiilikseen, jossa on samanaikaisesti läsnä henkilökohtainen suvaitseva tunnustuksellisuus ja tulevaisuusasiantuntijan vankka neutraalius. Kirja on tärkeä puheenvuoro keskusteluun tulevaisuudestamme (ja nykyisyydestämme) ja menneisyydestämme).

Kirja asemoituu historialliseen emergenssiin agraariajasta teollisen ajan kautta tietoaikaan ja bioaikaan ja edelleen mahdolliseen fuusioaikaan. Maailmassamme on kolme pilaria: globaali, lokaali ja virtuaali. Elämme yhä enemmän ja enemmän  akvaariossa , jossa jokuveli – ei isoveli – valvoo, tietää, eikä unohda.  Jokuveli katsoo sinua ja minua, poliitikkojamme ja talousvaikuttajiamme; kaikkea, kaikkia.

Maailmanmenon ja -kuvan mainioita metaforia ovat John Waynen vaeltava vapaus, Woody Allenin aina aukioleva yhteiskunta ja Andy Warholin jokainen voi olla 15 minuutin julkkis.  Kaikkiallisuuden, monimutkaisuuden ja monenkertaisuuden rinnalle MM:n heittämä simplismi on myös haastavan kiintoisa: poisrajaaminen, unohtaminen, loisiminen, keskinkertaisuus huippuna, simppeliyskonsultit – jokuveljen ubiikkiyhteiskunnassa olemisen ja tekemisen metataitoja?

Mannermaa listaa omaksi tulevaisuus top10seen seuraavaa:

• globalisaatio leimaa kehitystä
• tietoyhteiskunnan teknologiapainotteinen alkuvaihe korvautuu yhä syvemmin sisällöllisillä asioilla
• ubiikkinäkökulma nousee todella tärkeäksi
• woody allen (24/7) -yhteiskunta tulee
• on vain vähemmistöjä
• john wayne yhteiskunta
• (sub)urbanisaatio, haja-asutus vähenee
• teknologia, tieto- ja viestintäteknologian rinnalle bio-, materiaali- ja nanoteknologiat
• kompleksinen riskiyhteiskunta, järjestelmät muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi
• bio- ja fuusioyhteiskunnat, joissa on uudenlaiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset järjestelmät.

Ja Mikan mielestä yllä mainittujen rinnalle pitäisi kytkeytyä

• arvokkaan elämän humaani maailma
• demokratian periaatteiden kunnioittaminen
• ihmisoikeudet itsestään selvänä kaikkialla
• ekologisesti kestävä kehitys
• sosiaalisesti oikeudenmukainen kehitys
• tehokas talous
• korkeatasoinen tiede ja koulutus
• kulttuurisesti suvaitseva ja luova yhteiskunta
• vahva kansalaisyhteiskunta
• globaali etiikka.

Listaukset näyttävät tässä aika paatoksellisilta, mutta itse kirjassa ne asettuvat monenlaisen vastatrendin ja inhimillisten raadollisuuksien valokiiloihin; keskusteltaviksi mahdollisuuksiksi.

Jokuveli siis valvoo, tietää eikä unohda – mutta missä on jokaveli?  Koko upean teoksen ajan alitajuisesti kaipasin jotain, ja lukemisen edetessä loppuaan kohti se alkoi hahmottua jokaveljeksi: ubiikissa yhteiskunnassa on mahdollisuus myös löytää läheisyyttä ja kavereita vieraista, saada tukea ja sparrausta tuntemattomilta, luoda yhdessä siellä ja tuolla olevien vertaisten, sinujen ja meiden kanssa. Jokuveli katsoo akvaarion ulkopuolelta.  Miehekäs ulkopuolisuus on jokuveljen vahvuutta, mutta mielestäni sen rinnalla tarvitaan jokaveljen kaulailua siellä akvaarion sisällä (toki jokaveli on implisiittisesti kirjassa läsnä, mutta haen häntä näkyväksi).

Ryhdytään jokaveljiksi ja keskustellaan, tarkennetaan, syvennetään ja pehmennetään jokuveljeä?