Merkkijäljittäminen/stigmergy ja verkko-oppimistila
Posted by: peeii in open jutut, tags: merkkijäljittäminen, oppimistila, stigmergyMerkkijäljittäminen eli stigmergy tarkoittaa toimintaa, jossa merkki viittaa jälkiin tai merkkeihin (tekstejä, kuvia, koodeja jne.) ja jäljittäminen sekä jälkien jättämistä (jäljittämistä) että niiden etsimistä ja hakemista (jäljittämistä).
Merkkijäljittävä(ssä) oppimistila(ssa)
- edellyttää osallistujamassaa (25-n osallistujaa),
- tuotetuilla jäljillä/merkeillä (teoilla, vaikutuksilla) on olennainen asema,
- on riippuvainen yhteistoiminnallisesta lokista (teknologiaa käyttävästä, historiallisesta, päivittyvästä dokumentaatiosta),
- on esimerkiksi wiki (paras esimerkki?),
- keskusteluun perustuva sosiaalinen neuvottelu on taustalla,
- keskustelu liittyy työstettävään sisältöön,
- osallistuminen on mahdollista (tavallista) myös ilman keskustelua tekojen ja luovien tuotosten kautta,
- tekemiseen ei tarvita yhteistä näkemystä aloitteellisuuden laadusta ja määrästä eikä yhteistoimintaan osallistumisen tavoista,
- yksilöt ovat keskeisiä, ja he vaan tulevat mukaan yhteistoimintaan,
- yksilöt voivat muodostaa toisiaan tuntemattomia ryhmittymiä ja verkostoja,
Merkkijäljittävän oppimistilan muodostaa itseorganisoituva virikkeistö, joka tuottaa kokonaisuuden säännönmukaisuuden ja yhteisyyden; se ei ole riippuvainen yksilöllisesti hahmotettavista ja hahmottuvista kokonaisuuksista. Merkkijäljittävä oppimistila “materialisoituu” lokiin.
Merkkijäljittävä oppimistila on ehyt yhteistoiminnallinen alue, joka kehkeytyy useiden yksilö- ja ryhmätekojen implisiittisesti( epäsuorasti?) koordinoivista vaikutuksista. Kyse ei ole esimerkisi perinteisestä “auktoriteettien” yhteiskirjoittamisen tilasta.
Entries (RSS)
Heinäkuu 5th, 2008 at 3:51 jpp
Hei, todennäköisesti edellinen viestini meni kesätaivaan tuuliin, joten muistelenpa uusiksi pääasioita siitä. Antoisaa tarkastella itseleni uudesta näkökulmasta oppimistilamäärittelyä. Edellytttääkö määritelmä keskustelusta kirjoittamalla kommunikointia, miten suhteutuu esim. virtuaalikokousten anti. Toisaalta ne ovat ns. organisoidumpia jo luonteeltaan eivötkä taida täysin täyttää avoimen osallistumisen, ns. itseohjautuvan tulemisen tuntomerkkejä. Asiantuntijoiden virtuaaliset globaalit verkostot ovat vahvasti nousussa ja siihen liittyvää teoriakirjallisuutta on varmasti tarjolla, pitääpä katsella. Eteläpellon, Collinin ja Saarisen (2007) teoksessa Työ, identiteetti ja oppiminen on Tynjälän ym. artikkeli verkostoissa oppimisesta sekä Tuula Heiskasen artikkeli Oppimisen tilat tietoyhteiskunnassa. Niissä on joitakin tätä sivuavia näkökohtia, joskaa virtuaalisuus ei ole tarkastelunäkökulmana, mutta sitäkin hiukan sivutaan. Heiskasen artikkelissa oppimisen tilalla tarkoitetaan suhteiden verkostoa, joka luo pohjaa inhimilliselle toiminnalle ja vuorovaikutukselle niin, että syntyy uusia tietoja, taitoja, merkityksiä ja tulkintoja. Oppimisen tilaan sisältyy fyysinen, sosiaalinen ja mentaalinen puoli ja sen merkitys toiminnalle määräytyy tilan eri aspektien ja niiden keskinäisen dynamiikan mukaan. (s. 250) Irja
Heinäkuu 8th, 2008 at 3:25 jpp
Ihan ekaks sanottava, että ei tässä nyt olla vielä määrittelemässä (verkko)oppimistilaa, vaan hakemassa erilaisia aineksia yrittää ymmärtää sitä.
Stigmergy genre minusta viittaa enemmän tekstilliseen kuin auditiivis-visuaaliseen vuorovaikutukseen - ihan varmasti en tiedä. Mutta siis lukisin asian kirjoittamalla kommunikointina.
Stigmergy vienee nimenomaan avoimeen, itseorganisoituvaan oppimistilan tarkasteluun, ei niinkään (pedagogisesti) organisoidun oppimistilan katsomiseen. Kun näkökulmassa ei ole sosiaalisella neuvottelulla/vuorovaikutuksella olennaista roolia, se antaa toisenlaisen ja tärkeän katsekulman. Miten pedagogisissa tiloissa vain sisältökommunikaatio ja yksilöllinen tekeminen luovat ja antavat ilmettä ko. virtuaaliselle tilalle?
Kiitti artikkelivinkeistä - täytyy tutustua niihin; suhteiden verkostoa erityisesti täytynee tutkailla tarkemmin.