Huomasin, että Anne kaipaa sometussa lukua pedagogiikasta mainioon sosiaalisen median sivustoonsa. Ja muistin, että itse hyväksi kokemaani (tai Heli Nurmen kanssa kokemaamme) mallia voi käyttää sosiaalisen median vermeillä. Ja siitä on jäsennyskuvio olemassa – liitteessä/pelkkamalli. Kuviota voisi purkaa tekstiksi? Mutta se on tietysti vain yksi malli, mutta voisi siitä saada jotain irti?
Matkalla – A quest for!
Elämässä oppiminen, Life-based learning; Kehittävä arviointi, Evaluation for development
Olipahan yhteen kuvaan saatu tiivistettyä paljon asiaa. Oli juuri sitä asiantuntijatietoa, tekemisen kautta tehtyjä havaintoja ja elämänkokemuksen kautta tullutta näkemystä. Pekalle hyvää kesää toivotellen !
Nää on niitä hetkiä, joina koen itseni poikkeavaksi ja omituiseksi! (Johtuu varmaan osittain siitä, että olen auditiivinen oppija enkä osaa hahmottaa kuvien sanomaa.)
Pekka, Timo, muut, ihanko totta on niin, että tuo kuva jotenkin auttaa teitä ymmärtämään ilmiötä? (ja tämä kysymys siis ei ole pyttyilyksi tarkoitettu, vaikka saattaa siltä kuulostaa, vaan sen taustalla on ihan vilpitön yritys ymmärtää, miten muut asiaa hahmottavat.) Minun kommunikaatiopulmani on siinä, etten tajua, millä tavalla verkko-oppimisesta, -ohjauksesta, sosiaalisesta mediasta jne. pitäisi puhua, että pystyisi koskettamaan opettajia (siitähän se alkuperäinen sometu-kirjoituksenikin lähti). Jos tuollaiset kuvat on se tapa, jolla viestin saa menemään perille, olen tuomittu ikuisesti epäonnistumaan. Sillä tuohon lähestymistapaan minusta ei kerta kaikkiaan ole.
No ei tuo kuva kyllä minullekaan paljoa anna. Onhan siinä piirretty monia tekijöitä ja sitten saatu ne kaikki leikkaamaan toisensa, mutta näitä leikkauspisteitä ei ole nimetty tai selitetty. Mitä tarkoittaa, että yhteinen tuottaminen, yhteisöllinen keskustelu ja työssä oleva kokemus ja tieto yhdistyvät? Entä miksi yhteinen tuottaminen ja soveltaminen omissa konteksteissa eivät kohtaa? Sille lienee jokin hyvä syy, muuten nuo kolme palloa olisivat olympiarenkaiden tapaan kaikki limittäin toistensa kanssa.
Heip, tämä olikin tuttu kuva. Hienoa Pekka, että tartuit syöttiin ja perustit yhden lähdön keskustelulle. Innostan sinua aukikirjoittamaan kuvan. Ajatuksen kuvaksi muuttaminen voi toisaalta paljastaa kokonaisuutta, mutta toisaalta myös virittää erilaisia tulkintoja.
Pedagogisessa mallissa otetaan yleensä kantaa oppimis/opettamistoiminnan muotoihin, kohteeseen, tavoitteisiin, motivaation lähteisiin, siihen, miten oppiminen tapahtuu (psykologinen, sosiokulttuurinen tms.), siihen mikä edistää ja mikä estää oppimista (oppimisen mahdollistajat ja rajoitteet) ja hyvin usein kuvataan myös jollakin tavoin ajallista prosessia tai systeemiä tai dynamiikkaa. Monissa pedaggisissa malleissa otetaan kantaa valtasuhteisiin, joissakin ne ovat mukana implisiittisesti, annettuina. Nostetaan siis esille eri toimijoitten rooleja, keskinäisiä suhteita ja asemaa tai sitten ei ja sekin on merkityksellistä, jos ei.
Jos esim. näillä vihjeillä avaat Pekka kuvaasi, voimme ehkä ymmärtää paremmin, mistä on kysymys.
Itse tavoittelen pedagogista mallia, jossa informaation siirtäminen asiantuntijalta asiantuntemattomalle ei ole peruslähtökohta. En siis ilman argumentointia ota lähtökohdaksi kuvassasi olevaa oletusta siitä, että opettaja edustaa asiantuntijatietoa. Jos ymmärrän tutkivan oppimisen mallin (joka on kohtuu hyvä), siinäkään ei tätä oletusta tehdä suoraan.
Mitä opitaan? Miksi?
Sosiaalinen media ja nykyisiin kaikin osin edellyttää oppimista, jossa on keskeistä prosessi. Ei ole pelkästään asioita, joita opitaan (toki on edelleen kielioppia ja laskukaavoja, tällä argumentilla ei saisi tehdä tyhjäksi sosiaaliseen mediaan soveltuvaa pedagogista mallia).
Tiedon/informaation/sisällöntuottaminen on vedetty esille monissa malleissa, mutta jätetty usein puolitiehen. Pelkkä tuottaminen ei vielä avaa tietoisuutta oivaltamaan tarpeellisia asioita.
Tässä nyt aluksi.
Kiitos kaikille kommenteista. Ja totta juuri se, että kuviota pitää avata. Teen sitä, kun asettuu kohdalle tässä kesän rentoutuksissa ja muiden jo sovittujen juttujen keskellä. Ja kaikkihan me voimme avata sitä. Hetkeksi rantautuneena.
Nyt löysin hyvän kuunneltavan tähän liittyen. Tere Vadén ja Juha Suoranta keskustelevat yliopistonäkökulmasta, Wikiopistoon peilaten yhteisöllisestä verkko-oppimisesta. Ja tuovat esille mm. tuon, mitä aamupäivällä ylle kirjasin. Ero frontaaliopetukseen ei ole itsestäänselvä. Eräs avain on siinä, että jokainen voi opiskella tarpeidensa mukaan.
On myös kiinnostavaa keskustella siitä, miten eri-ikäisillä ihmisillä oppiminen sosiaalisen median ympäristöissä toimii.
Ja Peeii: tuon kuvan avaamiseen on vaikea osallistua sivusta, kun oma tulkinta on ilman taustoitusta. Ei mitään kiirettä avaamisella. Sinun se kuitenkin on tehtävä, kun kuva on sinun tekemä. Me kommentoijat voimme toki esitellä omia tulkintojamme. Tai luoda yhdessä uutta, vaikkapa mindmap-kokeilussa.
Tässä kuitenkin muutama selittävä sana (itse kommenttiviesteihin siis myöhemmin):
– opettajan tehtävä on mahdollistaa oppimisympäristö(ä) ja fasilitoida (ohjata) teknisissä, sosiaalisissa ja tiedollisissa jutuissa tai sitten tulla vaan mukaan jo olemassaoleviin tilanteisiin; mahdollistaminen voi olla valintoja, ehdotuksia vaihtoehdoista jne.; ohjaus on – niin mitä se on – läsnäoloa.
– pedagoginen hyvä kokemus on tämä kolminaisuus: (1) täytyy olla jotakin sisältöä ja sitä jotenkin yhdessä tuotetaan ja otetaan haltuun – ja siinä sos.med. vermeet ovat mainioita, ja jokaisen on tehtävä itse valintansa siitä, mitä käytetään, (2) tuota sisältöä täytyy keskustellen sulatella, ts. keskusteleva vuorovaikutusprosessi on hyvä sisältyä pedagogiseen ratkaisuun, ja taas sos.med. vermeillä se on mahdollista toteuttaa; millainen vuorovaikutusprosessi saadaan syntymään, fasilitoitua, on taas opettajan persoonallinen juttu muiden osallistujien kanssa, (3) haltuunotettua ja vuorovaikutteisesti sulateltua sisältöä kannattaa soveltaa johonkin osallistujalle/osallistujille tärkeään mahdollisimman todelliseen tilanteeseen, ja taas tässä voidaan hyödyntää sos.med.vermeitä. Nämä kolme tapahtumaa menevät toistensa sisälle, vaikka ne ajoittuvat jossain määrin erillisiksi – lisäksi voi olla osallistujakohtaista vaihtelua, missä kohdassa kukin menee; yhdessä ko. kolme toimintoa muodostavat parhaimillaan yhtyisöllisen prosessin.
Mielestäni kuvattua pedagogista toimintatapaa voidaan käyttää missä tahansa oppimisprosessissa. Mutta totta tietysti on, että onnistumis- ja toimivuuskokemus on omani, ja toisille käyvät toisenlaiset ratkaisut.
Kuvion läpi kulkevat kolme nuolta yrittävät sanoa sitä, että asiantuntijatiedolla on aina jokin rooli opetus- ja oppimistapahtumassa. Asiantuntijoita voivat opettajien lisäksi (käytännöissä kuitenkin usein opettajat) olla osallistujat (ja nykyisin yhä enemmän) sekä mukaan pyydetyt (tulevat) ulkopuoliset asiantuntijat. Työssä oleva kokemus ja tieto viittaa siihen, että niin tietojen hankinnassa ja haltuunotossa, sulattelussa ja soveltamisessa on tärkeää pitää esillä ja hyödyntää ihmisten työssään hankkimaa pääomaa, elämässä oleva kokemus ja tieto viittaa siihen, että niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisillakin on paljon sellaista, joka pitäisi saada mukaan minkä tahansa tiedon/taidon/valmiuden haltuun- ja käyttöönottoon, näkyviin ja kuuluviin yhteisissä keskusteluissa ja myös niissä sovelluksissa, joissa “se juttu” viedään johonkin itse kullekin tärkeään. Ja pitäisin ehdottomasti nuo kaikki – asiantuntijuus, työ ja elämä – mukana.
Jäsennys on melko väljä, ja haluaisin sen pysyvänkin sellaisena. Sitä voidaan tarkastella tutkivan oppimisen mallin, pbl-mallin ja ties minkä mallin perspektiivistä. Ja tehtäköön niin, jos niin halutaan. Itse on vannoudu mihinkään malliin (enkä tätä kuvattuakaan varsinaisesti mallina pidä, vaan oman kokemuksen esillekirjaamisena), vaan mieluummin sovellan mitä milloinkin – vähän tilanteen ja fiiliksen mukaan.
Ja siis näistä elementeistä rakentuu pedagogiikka, jossa ovat käytössä sosiaalisen median ympäristöt ja työkalut. Ja edelleen: tämä on yksi näkökulma (paraikaa valmistelen tietyllä tavalla uutta, jonka linssinä on oppimistila – toivon sen valmistuvan yhteiskeskusteluvaiheeseen heinäkuun loppuun mennessä).
Riemullista kesää!
Kyllä minä tämän selvän puheen ymmärrän vaikkei se kyllä minulle mitenkään tuosta kuviosta aukene!