… amerikkaa vastaan on aika moinen kirjoitus. Olen ollut jo vähän kyllästynyt natsiteemoihin, mutta tämä tuo aiheen uudella tavalla läsnäolevaksi tähän päiväänkin. Huikea fiktio siitä, miten hitler kumppaneineen on hanskannut USAn. Ja siitä, miten pelko ja sen tihentämä valppaus alkaa syödä ihmisiä (jotka samalla osoittavat ihmeellistä voimaa), ja siitä, miten helposti jotkut liukenevat mielikuviin ja uskomuksiin. Ja 8-10 vuotiaan kertojapojan erilainen tarkastelunäkökulma (puhumattakaan itse tekstistä). Tapanani kun on ollut siteerauksella kertoa lukemastani jotain, niin tässä tästä teoksesta.
“Lapselle, joka seurasi sivusta, miten tuskaisa hämmennys raastoi häntä (ja joka itse vapisi pelosta), jäi loppujen lopuksi vain oivallus, että mitään ei voinut tehdä oikein ilman että teki samalla jotakin väärin, ja vieläpä niin väärin, että kun sekasorto vallitsi ja vaakalaudalla oli kaikki, saattaisi olla parasta odottaa ja olla tekemättä yhtään mitään – paitsi että mitääntekemättömyys oli sekin tekemistä … niissä olosuhteissa mitääntekemättömyys vasta olikin tekemistä -, ja ettei edes äidillä, joka jokapäiväisillä toimillaan järjestelmällisesti vastusti elämän levotonta häilähtelyä, ollut keinoja hallita niin pelottavaa sotkua.”
Entries (RSS)
Pidin myös Rothin kirjasta (ks. http://taikavuori.blogspot.com/2006/01/roth.html). Roth kirjoittaa hienon koruttomasti, pohjatyö on huolellisesti tehty, hänellä on sanottavaa ja häön sanoo sen niin taitavasti juonta punoen, että kirjoja jaksaa lukea.