… verkkokirjaa Knowing knowledge ja poiminut sieltä esille joitakin kuvauksia oppimisesta, siis mistä oppimisessa saattaisi olla kyse digitaalisella aikakaudellamme. Tässä pikaisia käännöksiä; herättääkö ajatuksia?
- oppiminen on jatkuva verkostonmuotoutumisen/muodostamisen prosessi,
- oppiminen on tietämisen vertainen, - oppiminen on kaoottista , jatkuvaa, yhdessäluovaa ja kompleksista sekä yhdistyvää erikoistumista ja jatkuvasti epäilyksenalaista varmuutta,
- oppimistapahtuma ja –teko on ulkoisen verkoston muodostamien solmujen luomista – jossa yhdistämme ja muodostamme informaation ja tiedon lähteitä, ja se tapahtuu myös sisäisessä hermoverkostossamme,
- oppimissverkostot voidaan havaita rakenteina, jotka luomme pysyäksemme ajan virrassa ja hankkiaksemme, kokeaksemme, luodaksemme ja yhdistääksemme uutta (ulkoista) tietoa,
- oppimisverkostot voidaan myös havaita rakenteina, jotka ovat mielessä yhdistäessämme ja luodessamme ymmärryksen jäsennyksiä (patterns),
- oppiminen (määriteltynä tiedon jäsennyksinä, joiden pohjalta voimme toimia) voi sijaita ulkopuolellamme (organisaatiossa tai tietokannassa tms.), ja se suuntautuu erikoistuneitten “informaatiopakettien” yhdistämiseen (yhdistymiseen),
- oppimisessa on kyse paljon isommasta asiasta kuin sisällön “paljastamisesta/paljastumisesta”,
- oppiminen tapahtuu kun elämme elämäämme olemassa olevassa tietoekonomiassa,
- oppiminen on verkosto (integraatio ja moniulotteisuus), ja itse asiassa kokonaisvaltainen ekologia (ekosysteemi), jonka tekijöitä ovat itseoppiminen, yhteisöt, informaalit ympäristöt ja tapahtumat, formaalit ympäristöt ja tapahtumat, kokemukset (pelit, simulaatiot), ohjaus ja tuki, tekeminen ja suorittaminen sekä oppimiskäsitteet (data, informaatio, tieto, merkitys, ymmärtäminen, viisaus), oppimisen ulottuvuudet (oppia jostakin, oppia tekemään, oppia olemaan, oppia jossakin, oppia muuntamaan), suodattimet (arvot, uskomukset ja suuntautumiset) ja välittävät kanavat (kieli, media, teknologia).
Entries (RSS)
Tammikuu 6th, 2008 at 8:16 epp
Koontisi herättää ajatuksen että joo noin se on. Oppiminen on kaikkea tuota. Mutta mitä sitten? Kokonaisvaltainen ote Siemensillä ihastuttaa ja hän ottaa ihmisen tunteineen kaikkineen käsittelyn kohteeksi. Jopa taiteellisen otteen hän arvioi ei siis nojaa tieteelliseen pelkästään. Hän kirjoittaakin sekä kouluttajille että työelämän kehittäjille. Se tuntuu oikealta.
Mutta mitä tuosta opimme oppimisesta. Sitäpä en osaa tänään sanoa. Halusin kuitenkin noteerata aloitteesi kun itsellä on ollut mielessä ihan sama idea, siis pohtia näitä konnektivismin kehittäjiä. Downesin esityksestä minua kiehtoi free learning idea, se taitaa olla lähellä omaa tapaa. Kai se on lähellä Siemensiäkin, yhdessä taitavat nuo kanadalaiset toimia tai ainakin viittailevat toisiinsa.
Kyllä me vielä jonain päivänä tässä teemassa etenemme! Mutta tänään on mitä jännittävin mäkihyppykilpailu, se pitää seurata.
Tammikuu 7th, 2008 at 8:50 epp
Moi Pekka.
No, noin nopeesti silmäillen tuntuu kieli turhan monimutkaiselta. Välillä tuntuu, että monimutkaisten lauseiden avulla yritetään kuvata asioita kuvaamisen vuoksi, ikäänkuin taiteillen. Kuka saa aikaan monimutkaisemman lauseen yksinkertaisestakin asiasta. Vai onko sittenkin kyse siitä, että yksinkertaisenkin ymmärtää vasta sitten, kun on kuvannut asiaa kaikilta kanteilta monimutkaisesti?
“oppiminen on jatkuva verkostonmuotoutumisen/muodostamisen prosessi”. Yksi asia tuosta juolahti mieleeni. Kirjoitin jostain lukemani lauseen kalenteriini ja se sopiikin tähän jatkeeksi. “Netti on muuttumassa pelkästä julkaisujärjestelmästä paikaksi, jossa yksilöt voivat muodostaa yhteisöjä ja yhdessä tuottaa sisältöä”. Verkostonmuotoutumista siis?
Tammikuu 7th, 2008 at 10:05 epp
Terve Kalle ja Heli kanssa,
Kieli on varmasti kömpelöä – siis mun nopeasti englammista kääntämääni. Voisi ihan erikseen sitten ryhtyä muokkaamaan (jollekin kohderyhmälle) suomeksi. Annan sen nyt kuitenkin olla. Ja tuo sun esimerkkis on, Kalle, joo varmaankin verkoston muotoutumista. Tosin aina välillä mietin onko yhteisö/yhteisöllisyys eri asia kuin verkosto/verkostomainen toiminta.
Opimmeko Siemensin tekstistä mitään oppimisesta? Minulle on iso asia, että oppiminen on ekologinen/ekosysteeminen ilmiö, ei ihmisen päässä/sisällä eikä vain sosiaalisissa suhteissa tapahtuva asia. Tästä seuraa ennen kaikkea se, että auttaaksemme oppimista, olemme ennen kaikkea tekemisissä ympäristöjen rakentamisen sekä ihmisten motivaation tai suuntautumisen kanssa.
Tammikuu 11th, 2008 at 5:59 epp
Tarkoitatko Pekka oppimisen ekologisella/ekosysteemisellä ilmiöllä sitä, että ilman motivoivaa ympäristöä, vain sosiaalisten suhteiden varassa oleva oppiminen jää ohueksi? Että oppimisen kannalta ei riitä, että saatamme ihmiset yhteen, vaan ympäristö on rakennettava sellaiseksi, että se motivoi oppijoita yhteisölliseen oppimiseen. Nyt tää tietysti herättää mussa tuhat uutta kysymystä, eikä mulla ole (ennakko)kuvaa siitä, miten oppimisen ekologinen ympäristö luodaan. No, ehkä turha takertua tuohon. Kuitenkin, mikä mielestäsi on mainitsemasi ekologisen ilmiön osuus oppimisympäristössä, joka rakentuu dialogin avulla tapahtuvalle oppimiselle? Hapuilen tässä pimeässä, toivottavasti saat kysymyksestäni tolkkua.
Tammikuu 15th, 2008 at 4:06 epp
Ekologia (kreik. oikos = koti, talous, logos = oppi) on eliöiden ja ympäristön suhteita tutkiva tiede, oppi luonnontaloudesta. (Wikipedia).
Minulle ekosysteemi ja ekologia linkittyvät perinteisesti luonnon ja ihminen-luonto -suhteisiin.Oppiminen on osa tuotakin, mutta onko termi korvaamassa esimerkiksi ajatusta oppimisesta kulttuurisena prosessina. Tämä tuo mukaan oppimisen historiallisuuden. Vai tuoko se jotain olennaisesti uutta tarkasteluun?
Ehkä vierastan ekosysteemi/ekologia termiä (aiemmin keskustelussa oppimisympäristö ekosysteeminä) sen hitauden mielikuvan vuoksi. Systemaattisuus ja kokonaisvaltaisuus taas ovat sen vahvoja ulottuvuuksia.
Ekologian etymologia (”kodin/talouden oppi tai järki) on sekin kiinnostava – uusi kotitaloustiede (ja myös kotitalous koulun oppiaineena) on kaikkea muuta kuin “köksää” – kuluttaminen, ympäristö, tuotanto, kierrätys – ekologiaa.
Tammikuu 15th, 2008 at 4:58 epp
Tuo learning ecology käsite on siis George Siemensiltä (ks. esim. http://www.elearnspace.org/Articles/learning_communities.htm ). Arvelen, että termi on peräisin gibsonilaisesta ekologisesta psykologiasta – http://en.wikipedia.org/wiki/J._J._Gibson – (joka tarkastelee ihmistä ihminen-ympäristö -kokonaisuudessa tai -vastavuoroisuutena, toisissaan määrittyvinä, ykseytenä). Ekologia laajentaa kulttuurisen sisältämään myös fyysiset ja biologiset objektit, paikat ja tapahtumat oppimisen kokonaistoteutumassa (sisältäen siis kulttuurisen todellisuuden ja ihmiset). Mutta ehkä ekologialle olisi hyvä löytää parempi termi.
Ja tuosta hitaudesta: olisiko oppiminen kuitenkin miellettävä enemmän hitauden kuin nopeuden mielikuvan kautta? Siis jos oppiminen ymmärretään – ei ihmisen sisällä tapahtuvana, vaan – fyysis/teknologis-biologis-sosiaalis-inhimillisessä kokonaisuudessa toteutuvana.
Tammikuu 16th, 2008 at 3:14 epp
Pekka, kommenttisi alkuosa selventää hyvin käsitteiden luonnetta ja toki olen sitä mieltä, että kartesiolainen jako sielun ja ruumiin välille (mitä kulttuurin ja luonnon jako pahimmillaan toistaa) on eräässä mielessä mennyttä aikaa. Painotuksen siirtäminen oppimisen tarkastelussa laajempaan kontekstiin on perusteltua, kyllä.
Hitauden mielikuvassa ajattelin oppimista kulttuurihistoriallisessa kehityksessä (en yksilön). Luonnon ääretön aika ja luonnon muutos on hidasta verrattuna kulttuurin ja historian laajoijin “nopeisiin” kaariin (tyyliin antiikki, keskiaika jne.). Yksilön aika taas on hyvin “nopea” suhteessa näihin. Kysymys on kai myös siitä kuinka paljon laajennamme oppimisen käsitettä – ihminen ja koira oppii, mutta entä organiosaation oppiminen (onko se vain metafora) tai organismin muutos suhteessa ympäristöön – oppimista, mukautumista jne.
Tammikuu 16th, 2008 at 3:34 epp
Ok, kulttuurihistoriallinen kehitys on totta joo hiukan nopeampaa kuin luonnossa tapahtuva evoluutio
. Learning ecology kyllä ymmärtääkseni pitää sisällään myös organisaation oppimisen, osana inhimillista ekologiaa. Ihan samalla tavalla kuin se sisältää teknologian oppimisen. Ja tämä juuri sen kautta, että oppimista ei kognisoida vain ihmiseen?
Tammikuu 16th, 2008 at 4:46 epp
Vielä: lueskelin lisuriani vuodelta 1992 ekologisesta psykologiasta, oppimisesta ja opetuksesta – vasta nyt se alkaakin olla tosi ajankohtainen
. Siinä kirjoitin (lähteisiin perustuen) ekologiseen oppimiseen liittyen evoluutiosta metaforana myös sosiaaliselle ja inhimilliseselle oppimiselle. Ja erotuksena oli juuri evoluution hitaus, kun taas sosiaalinen ja inhimillinen (kulttuurinen, historiallinen) on nopeampaa. Pitäisiköhän tuota metaforisuutta tutkailla tarkemmin?