…nimensä mukaan viittaa lapsuuden ja nuoruuden kautta (erilaiseksi?) mieheksi kasvamiseen niukkuuden ympäristöissä. Elämä ja sen pyörittäminen/pyöriminen 1950 ja -60-lukujen Oulussa hartiapankkitalossa ja -talostoissa – ei muuta.
Väisänen kielettää hienosti ajan ja paikan kuvan ja ne inhimilliset suhteet, joissa jokapäiväinen elämä toteutuu. Jotakin tuon arjen yläpuolelle tai rinnalle jään kaipaamaan: aihetta, tapahtumaa, ihmistä, joukkoa, ideologiaa tms. Hyvä mutta ei parempi teos.
Joulun ajan toisena kirjana luin Coetzeen esikoisteoksen Hämärän maat. Tämäkään kirja ei jää erityisesti mieleen, vaikka kyllähän taiturikertojan ote jo tässä teoksessa näkyy. Kirjassa on kaksi tarinaa – Vietnam (in sodan) tutkijan tutkija/työntekijä- ja perhetarina sekä Etelä-Afrikan valkoisen tilallisen ja metsästäjän matka hottentottien pohjoisille asuinsijoille. Mieleeni muistuu kulttuuriset erot ja toistensa ymmärtämättömyys ja siihen liittyvä kiusa ja äärimmillään räikeä väkivalta (valkoiset). Mutta myös ihmisen sisäisen maailman Vietnam tutkija) kulttuurinen jakaantuminen (mielisairaus). Luki!
Entries (RSS)