Adolfin linna on potkaiseva teos: saatana on niin lähellä ja konkreettisesti meissä, vai onko siinä kyse vain arjen metaforasta?
Mailer vie mukanaan kielellään ja tarinankerronnallaan, mitäpä muutakaan! Mielestäni kirjan teemat rakentuvat seuraavasti – ja ne ovat ajattomia, aina läsnäolevia:
- ovatko “pahat teot” saatanan aikaansaamia? Voiko historia selittyä näin yksinkertaisesti?
- onko hyvä-paha -asetelma jumala-paholainen kamppailu meissä?
- kertooko jumalan ja paholaisen toiminta ihmismielissä ja -yhteisöissä kuvakielellä inhimillisestä kamppailusta oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä?
- rakentaako lapsuutemme tulevaisuutemme kohtalonomaisesti?
Niin, Adolfin linna on Norman Mailerin teos Adolf Hitlerin lapsuudesta ja hänen sukunsa/perheensä muotoutumisesta sekä maailman historian mahdollisista taustoista.
Entries (RSS)
Joulukuu 13th, 2007 at 3:46 epp
Samoilla sivuilla liikutaan – oman kommenttini Adolfin linnasta kirjoitin blogiini jokin aika sitten: .
Kaipa kirja kertoo myös lukijasta, miksi emme vain unohda pahaa menneisyyttä vaan palamme siihen aina – miksi vierailemme ajatuksissamme Adolfin linnassa?
Joulukuu 13th, 2007 at 3:47 epp
Kommenttini löytyy osoitteesta: http://taikavuori.blogspot.com/2007/12/adolfin-linnna.html
Joulukuu 19th, 2007 at 5:53 epp
Demon est Deus in versus… Miksi paha kiehtoo (silti pelkäävää) ihmismieltä hyvää enemmän? Onko kyseessä Jumalan selkäpuoli? Jahven Januksen kasvot? Jos omatuntomme ovat Jumalan ääni meissä, niin onko omatuntomme tukahduttaminen myös Jumalan työtä meissä? Mistä hyvä ja paha meissä oikeastaan kamppailevat?
Maaliskuu 5th, 2008 at 5:43 jpp
Minä olen nyt loppusuoralla Adolfin linnassa ja minua se ei kyllä ole tampaissut mukaansa. Olen ihan ihmeissäni että Norman Mailer johon luotin (siis hyvänä kirjailijana)on tehnyt noin merkillisen kirjan. Minusta se on suorastaan tylsä. Jospa siinä tavoitellaan ihmisen tajuntaa sata vuotta sitten, mutta ei se minusta kehityskertomuksena ole oikein mitään. ei siis ala elää.
Toki se JOTAIN ajatuksia hyvän ja pahan kamppailusta herättää: mitkä teot vievät kohti hyvää ja mitkä päinvastoin. Ihmisen nöyryyttämisestä ei koskaan seuraa hyvää – sen sijaan kunnioitus arvostus rakkaus voivat saada jotain aikaan. Tai sitten viimeisillä sivuilla tulee valaistus kun jonain iltana jaksan lukea loppuun.
Sitten vilkaisen mitä PeeKoo sanoo..