Opentiellä

… everyman on Philip Rothin tuorein (suomennettu) romaani.  Vaikka en ehkä haluaisi tunnustaa, mutta kuitenkin sen aihe koskettaa: kuoleman kohtaaminen, vanheneminen, sairastaminen (sairastuminen), menneen elämän katsominen jne.   Ja se kaikki ilman paatosta, vähäeleisesti, arkisesti ja samalla kauniisti, ammattitaidolla.  Ja kaulavaltimon reistailukin osuu niin yksiin itseni kanssa. Moni kohta tekstissä jää soimaan, kuten “Ihminen kestää mitä vain, jopa luottamuksen pettämisen, jos se vain myönnetään. Silloin ihmisistä tulee elämänkumppaneita toisella tavalla, mutta on edelleen mahdollista pysyä kumppaneina. Mutta valehtelu – valehtelu on halpamaista, halveksittavaa toisin ihmisen hallitsemista. Siinä katsotaan sivusta, kun toinen toimii puutteellisen tiedon pohjalta – toisin sanoen nöyryyttää itsensä. Valehtelu on niin arkipäiväistä, ja kuitenkin, jos olet se,  jolle valehdellaan, se on todella hämmästyttävä asia. Ihmiset, joita te valehtelijat petätte, sietävät yhä enemmän loukkauksia, kunnes te alatte oikeastaan väistämättä pitää heitä vähempiarvoisina, eikö niin? Olen varma, että niin etevät ja sitkeät ja katalat valehtelijat kuin sinä saavutatte pisteen, jossa tuntuu että ihminen, jolle valehdellaan, on se jossa on jotain pahasti vialla, ette te.”

This entry was posted on Sunnuntai, Marraskuu 4th, 2007 at 2:00 jpp and is filed under Luettua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.