Luin tässä rinnakkain Ian McEwanin Rannalla ja F.E. Sillanpään Nuorena nukkunut (kotimaiset klassikot). Tavallaan niissä molemmissa on yhtenä teemana rakstuminen ja rakkaus. McEwan tuo esille tietyllä tavalla aiheen purkamisen ulospäin: pettymys, eroaminen ja kompensaatiot työllä ja puuhalla. Sillanpään Silja työstää aihetta sisässään ja myös jotenkin ylevöittää sen (mahdottomaksi?) ja hajoaa (?). Tietysti kirjat ovat ajankuvia ja siinä mielessä vertaamattomia. Mutta kuitenkin sattui niin, että osuivat nyt kohdalleni ja rinnallistuivat. Kerrotaanko niissä myös yleistä, tavallaan ekstroverttia ja introverttia suhtautumista; miten kohtaamme elämän heittämiä haasteita, millaisia ovat opettajan “eteentulevat” ihmiset …
3 Responses to “Rakastuminen, rakkaus …”Leave a Reply |
|
Entries (RSS)
Lokakuu 22nd, 2007 at 7:22 epp
Ekstroverti ja introvertit, maailmasta minään, minästä maailmaan, konstruktiiviset realistit ja realistiset konstruktivistit, kaaoksesta kosmokseen ja kosmoksesta kaaokseen ja vielä siilit ja ketut (Berlin (2004) lainaa teoksessaan Siili ja kettu Arkhilokhosta: “Kettu tietää monta asiaa, mutta siili tietää yhden suuren asian.”). Nelikenttään mahtuu monta ihmistä ja käsitystä. En muista kenen ajatus, mutta Risto Ahti sanoi jotenkin niin, että kulttuuri on kuva, jonka miehet rakentavat naisen vuoksi, jolloin saamme rakkauden kuvaan myös sukupuolisen ulottuvuuden.
Näin assosioiden antamastasi virikkeestä!
Lokakuu 22nd, 2007 at 8:11 epp
Mukavaa, kun assosioiduit, Peekoo. Kulttuuri, rakkaus … kuvana on mielenkiintoinen. Siis että meillä on – yksilöllisesti, yhteisöllisesti, verkostoissa – kuvia (mielikuvia) asioista. Ja rakennamme kuvien varaan. Tulevatko kuvat todellisemmiksi, jos keskustelemme niistä toistemme kanssa, verkossa, naamatusten?
Lokakuu 23rd, 2007 at 7:54 epp
Voi hyvät Miehet miten abstrahoitte rakkaudenkin maailman. Mitäköhän vaimonnekin tuohon sanoisivat;)
Itse muistan jonkun Sillanpään teoksen jossa kirjailija loi tunnelman rakkauden ympärille, miten koko talo hengitti eri tavalla kun siinä elivät rakastuneet ihmiset. Risto Ahtin kanssa muistan joskus keskustelleeni ja runoja lukeneeni. (Pitää siis osoittaa oppineisuutta kun teille kirjoittaa?)
Mutta itse asiasta minulla on käyttöteoria: Ihmisen on hyvä olla rakastunut vähintään yhteen ihmiseen. Rakkauden herättämä energia – sille pitää nousta kuin lainelaudalle ja ottaa energia käyttöön. Tämä sanottiin runouden kuntokoulu kirjassa ettei vaan ollut Ahti toinen kirjoittaja. Tämä on askel abstraktioista kohti elämää, joka on konkreettista. Heh heh, sanoisin.