Työssä oppimisen jälkeen tulee elämässä oppiminen? Tai elämässä tapahtuva oppiminen alkaa saada sille kuuluvan arvokkaan sijansa. Aihe nousee kiinnostavasti esille australialaisessa ammatillisen oppimisen ja koulutuksen kehittämistyössä. Elämässä oppiminen (life based learning) kasvaa asiantuntija/opettajakeskeisestä oppimisesta työssä oppimisen kautta kieltämättä kuitenkaan niiden roolia ja merkitystä oppimisen ja osaamisen kehittymisen kokonaisuudessa. Seuraavassa joitakin jatkumia elämässä oppimisen tekeytymiseen/löytämiseen – ks.
1. työskentelyn eteneminen suunnatusta opetuksesta tuetun toiminnan kautta henkilökohtaistettuun osallistumiseen.
2. hierarkisesta asetelmasta verkostoa korostavan mallin kautta oppimisekologiaan, jossa on keskeistä ihmisten ja heidän luonnollisten toimintaympäistöjensä keskinäiset ja sisäiset suhteet.
3. Opetuksen vastaanottamisesta työskentelyyn työntekijänä ja edelleen oppijaan ja ihmiseen kokonaisena persoonana.
4. Elämässä oppimisessa on olennaista mm. itsevastuullisuus ja kontekstien merkittävyys oppimisen tekijöinä, työn ja elämän sisäistyminen toisiinsa, oppija ja ihminen osallistuvana tilanteiden ja prosessien muotoilijana, oppimisen moninaisten ja ennakoimattomien lähteitten näkeminen perustavina.
Verkkopedagogiikassa sosiaalisten medioiden kautta tapahtuva osallistuminen kytkeytynee elämässä oppimisen osallisuuden ja vahvuuden kehittymisen malliin (capability development model)?
Entries (RSS)